Damhnait Finn 'Hani'

klikkaa klikkaa klikkaa
© Gypsy MVP
rotu, sukupuoli irlannincob, tamma
syntynyt (4-vuotias) 13.07.2011 (03.08.2011)
väri, säkäkorkeus (sektio) ruunikko tovero, 164 cm (A)
painotus, taso valjakkoajo, vaikea
maahantuoja Tuire (VRL-00345)
rekisterinumero VH12-046-0036
omistaja, asuintalli Tuire N. (VRL-00345), Breandan

Damhnait Finn eli Hani on aika perustamma: se on lempeä, ystävällinen ja lisäksi vielä herkkusuu. Se palvoo ihmisiä, joilla on herkkuja sille. Hanille ei kuitenkaan kannata antaa kovin paljon herkkuja, koska muuten se saattaa lakata tottelemasta. Hoidettaessa kavioiden putsaus on ainoa pienoinen ongelma tämän tamman kanssa, koska se on hyvin laiska pitämään jalkojaan ylhäällä. Suuresta koosta ja hieman raskaammasta rakenteesta johtuen Hanin jalat ovat varsin painavat, joten voit vain kuvitella kuinka painavat tamman jalat on. Muuten Hani on kuitenkin helppohoitoinen ja valjakkohevosenakin varsin mainio. Paitsi jos se on saanut liikaa herkkuja, joten muistetaanhan olla antamatta niitä.

Shortly in English: Hani is kind, gentle and such a gourmet mare. She adores people with treats for her and if she gets too much of them, she may stop behaving nicely. Otherwise she is very easy to maintain and nice to drive.

i. Staggering Finn evm
rautiaankimo sabino, 164 cm
ii. Wobbly and Going evm
mustankimo, 166 cm
ie. Finnuala Finn evm
rautias sabino, 164 cm
e. Delma Finn evm
ruunikko tobiano, 163 cm
ei. Dermot Finn evm
musta tobiano, 168 cm
ee. Pretty Fawn evm
ruunikko, 160 cm

o. Breandan Evander, synt. 28.09.2016, i. Errand Boy
t. Breandan Debbie, synt. 27.10.2014, i. Black-Eyes' Paulus
t. Breandan Delora, synt. 15.11.2013, i. Jonquil of Caelan
o. Breandan Cainneach, synt. 13.06.2013, i. Creador of Peace
o. Breandan Sonnie, synt. 11.04.2013, i. Scarface
t. Breandan Dáiríne K, synt. 01.09.2012, i. Cranberry

i. Staggering Finn on kolmannen polven hieno Finnlainen valjakkohevonen, joka urallaan voitti useita valjakkokisoja ja sijoittui vielä useammissa. Jo heti alusta asti tämä hevonen kasvoi komeaksi ja vahvarakenteiseksi, mutta kilpailu valjakkokisoissa jouduttiin lopettamaan jo muutaman vuoden kuluttua hienon uran alkamisesta - synnynnäisen rakenteellisen vian takia. Stagin selkä alkoi vihoittelemaan ja se siirrettiinkin jalostukseen siirtämään eteenpäin loistavia valjakkohevosen geenejään. Orilla onkin useita hyvin valjakkoajossa menestyneitä jälkeläisiä, eikä sen rakenteellinen vika onneksi ollut geneettistä, eikä siksi ole siirtynyt eteenpäin.

Hanin isänisä, Wobbly and Going, tuotiin alunperin Ruotsista asti astumaan Finnin tammoja. Ori oli yleispainotteinen ja varsin kevytrakenteinen - sen tarkoitus oli tuoda hieman sporttisempaa linjaa Finnin valjakkohevosiin. Kotimaassaan Wobbly kisasi koulua Helppo B -tasolla sekä alle 80cm esteillä, kummassakaan kuitenkaan erityistä menestystä niittämättä. Sen sijaan se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla ja lisäksi sille on myönnetty jälkeläispalkinto hyvin koulussa menestyneistä jälkeläisistä.

Wobbly and Going:in isä, Wibbly Wobbly, oli myös ratsupoainotteinen A-sektion irlannincob. Se kuitenkin toimi lähinnä ratsastuskoulutehtävissä koko elinikänsä. Lempeän luonteensa vuoksi se oli hyvä lastenratsu, vaikka isokokoinen olikin. Tiettävästi sen selästä koko sen elinikänä putosi vain yksi ratsastaja - ja sekin vain, koska hevonen pelästyi läheltä matkaan ampaissutta kissaa. Ratsastuskoulu-uransa takia hevonen ruunattiin jo nuorella iällä, eikä se ehtinytkään jättää kuin muutaman jälkeläisen, joille sen kuitenkin onnistui periyttää jo orina melko rauhallista luonnettaan.

Take Me There, eli Hanin isänisänemä, oli myös ratsupainotteinen, tosin kilpahevonen. Sillä kisattiin koulussa hyvällä menestyksellä, ennen kuin useiden voittojen ja sijoitusten jälkeen se siirtyi kokonaan jalostukseen 15-vuotiaana. Jälkeensä tamma jättikin useita varsoja, joista monet menestyivät hyvin paitsi kouluradoilla, myös esteillä. Lopulta vähän alle 30-vuotiaana tamma kuoli auto-onnettomuudessa yhdeksättä varsaa viimeisinä päivinä kantaessaan. Varsa saatiin kuitenkin pelastettua ja se jopa selvisi emänsä menetyksestä huolimatta hengissä.
sukuselvitys © Wolf

VVJ-sijoituksia 51, kaikki 276 kilpailua täällä
VVJ~31.05.2015~VVJ-Cup~vaikea~5/27
VVJ~28.02.2015~VVJ-Cup~vaikea~2/17
VVJ~30.04.2013~VVJ-Cup~vaikea~7/51
VVJ~28.02.2013~VVJ-Cup~vaikea~4/41
VVJ~28.01.2013~Fiktio~vaikea~4/20
VVJ~26.01.2013~Fiktio~vaikea~2/20
VVJ~25.01.2013~Fiktio~vaikea~2/20
VVJ~24.01.2013~Fiktio~vaikea~3/20
VVJ~13.01.2013~Fiktio~vaikea~4/21
VVJ~10.01.2013~Fiktio~vaikea~4/21
VVJ~09.01.2013~Fiktio~vaikea~4/21
VVJ~08.01.2013~Fiktio~vaikea~3/19
VVJ~05.01.2013~Bridgeroad~vaikea~3/24
VVJ~05.01.2013~Breandan~vaikea~2/11
VVJ~03.01.2013~Bridgeroad~vaikea~2/24
VVJ~01.01.2013~Jindabyne~vaikea~2/14
VVJ~01.01.2013~Fiktio~vaikea~2/19
VVJ~30.12.2012~Fiktio~vaikea~2/19
VVJ~21.12.2012~Duren~vaikea~1/18
VVJ~17.12.2012~Duren~vaikea~1/18
VVJ~16.12.2012~Duren~vaikea~3/18
VVJ~13.12.2012~Duren~vaikea~1/18
VVJ~13.12.2012~Breandan~vaikea~5/25
VVJ~25.11.2012~Breandan~vaikea~4/16
VVJ~10.11.2012~Breandan~vaativa~1/8
VVJ~05.11.2012~Breandan~vaativa~2/8
VVJ~31.10.2012~Shamrock Hill~vaativa~1/30
VVJ~29.10.2012~Moana part breds~vaativa~3/30
VVJ~29.10.2012~Shamrock Hill~vaativa~5/30
VVJ~28.10.2012~Duren~vaativa~3/30
VVJ~27.10.2012~Duren~vaativa~2/30
VVJ~26.10.2012~Breandan~vaativa~4/21
VVJ~24.10.2012~Huvitus~vaativa~4/26
VVJ~24.10.2012~Breandan~vaativa~2/21
VVJ~23.10.2012~Huvitus~vaativa~3/26
VVJ~15.10.2012~Fiktio~noviisi~3/30
VVJ~05.10.2012~Fiktio~noviisi~1/27
VVJ~05.10.2012~Breandan~noviisi~6/36
VVJ~01.10.2012~Bridgeroad~noviisi~6/38
VVJ~10.09.2012~Satulinna~noviisi~2/15
VVJ~20.08.2012~Bridgeroad~noviisi~3/50
VVJ~19.08.2012~Bridgeroad~noviisi~6/50
VVJ~18.08.2012~Virtuaalitalli Dei~noviisi~3/30
VVJ~16.08.2012~Virtuaalitalli Dei~noviisi~1/30
VVJ~15.08.2012~Virtuaalitalli Dei~noviisi~2/30
VVJ~08.08.2012~Huvitus~noviisi~5/30
VVJ~04.08.2012~Bairdon~noviisi~18/38
VVJ~03.08.2012~Bairdon~noviisi~4/38
VVJ~02.08.2012~Shamrock Hill~noviisi~4/30
VVJ~14.07.2012~Duren~noviisi~2/16
VVJ~13.07.2012~Duren~noviisi~3/16
näyttelyt
NJ~18.05.2013~Breandan~5/5~tuom. Terhi N.

20.03.2012, Tuire
Tänään harjoittelimme ensimmäistä kertaa Delman ja Hanin kanssa, joista tuli sydänystäviä ensi hetkestä lähtien. Pari viikkoa sitten ostettu Delma oli siis mahtava löydös, koska sen kisakokemus valjakkoajosta yksin ja parin kanssa sopi hyvin yhteen Hanin kokemattomuuteen. Emme tehneet kovin paljon, valjastimme vain molemmat vierekkäin ja laitoimme ne kävelemään eteenpäin ilman kärryjä vielä. Delma oli jo niin tottunut tähän työhön, koska ei ollut sen ensimmäinen kerta opettaa aloittelijaa. Hani ei tainnut edes huomata mitä teki tai sitten se vain oli luonnonlahjakkuus, koska tammoilla ei ollut mitään vaikeuksia työn suorittamisen kanssa.

Koska ensimmäinen harjoitus meni niin hyvin, päätimme laittaa tammat suoraan kärryjen eteen. Peruutimme molemmat lähelle kärryjä ja kiinnitimme ne niihin. Hani ihmetteli asiaa hieman, koska joutui nyt paljon lähemmäksi toveriaan. Pian tamma kuitenkin rauhoittui, koska huomasi ettei sille käy kuinkaan. Patistin parivaljakon eteenpäin, jolloin Hani pisti hieman hanttiin. Delma kuitenkin jatkoi eteenpäin, joten toinen tamma ei voinut muuta kuin seurata perässä. Koska Hani ei saanut mitään hepulia, ei minunkaan tarvinnut pysäyttyy hevosia. Saatoimme siis jatkaa rauhalliseen tahtiin eteenpäin, kunnes lopulta käskin hevoset seisahtumaan.

Olin todella tyytyväinen tammojen suoritukseen, minkä ansiosta Hanikin sai kauan kaipaamansa herkun. "Saat olla todella ylpeä itsestäsi", kehuin Hania, "Ja sinä myös, Delma." Taputtelin tammoja, jotka molemmat mutustivat tyytyväisenä omenaviipalettaan. Riisuin hevosilta valjaat pois ja talutin ne yhdessä tarhaan, jossa ne sai viettää loppupäivän miten halusivat.

07.03.2012, Tuire
Finn Gypsy Cobista löysimme kaksi meille sopivaa irlannincobia ja niistä ensimmäinen oli Tadghán Finn. Hannuksi kutsuttu ori on suloinen rautiaankirjava herra, jonka valjakkotaidot on jo vaativalla tasolla. Kasvattaja kertoi, että siitä saisi pienellä lisäkoulutuksella ja lisäkokemuksella vielä hieno vaikean tason kisahevosen, joten meidän oli ihan pakko saada tämä herra Breandaniin. Tutustuimme pariin muuhunkin oriin, mutta yksikään ei oikein iskenyt niin kuin Hannu.

Toinen mukaan lähtenyt tapaus oli Damhnait Finn eli Hani. Sillä on erikoisen värinen pää ja kaksi herasilmää, mitkä ei tietenkään olleet syy ostoon. Olimme nimittäin etsineet jo pidemmän aikaa korkeampaa irlannincobtammaa, koska tällä hetkellä meillä ei ollut yhtäkään A-sektion tammaa Rorille. Onneksemme Hani oli myös varsin kiltti luonteeltaan ja ainoa pahekin koski vain herkkuja. Niinpä tämä aloitteleva valjakkotamma lähti Hannun kanssa meidän matkaan.