Dyantha's Bethanie 'Bethanie'

klikkaa klikkaa klikkaa klikkaa
© LexLin Gypsy Horse Ranch
rotu, sukupuoli irlannincob, tamma
syntynyt (4-vuotias) 12.04.2013 (03.05.2013)
väri, säkäkorkeus (sektio) ruunikko tovero, 155 cm (B)
painotus, taso valjakkoajo, vaikea
kasvattaja Dyantha Farm
rekisterinumero VH13-046-0087
omistaja, asuintalli Tuire N. (VRL-00345), Breandan

Kuvankaunis Dyantha's Bethanie on luonteeltaan oikea mamman mussukka. Kiltti, rauhallinen, jopa laiskahko muhku on turvallinen paijailukaveri kaikille iästä tai kokemuksesta riippumatta. Se ei ole ainoastaan pikkuväen suosikkeja, sillä se on kauniin ulkonäkönsä ja hyvän rakenteensa ansiosta myös vanhempien mieleen. Tamma onkin aivan ihanan ajettavuutensa ja hyvän toimivuutensa lisäksi myös todella luotettava perusratsu. Niinpä Bethanie on oikein passeli pakkaus, eikös?

Käsittelyyn Bethanie on aina, varsasta asti suhtautunut tyynen rauhallisesti. Suuri muhkucobbi omistaa kultaisen sydämen, joten se saattaa hyvinkin osoittaa rakkauttaan harjailun ja paijailun välissä. Se on myös taluttaessa valloittava, tosin varsin hidas ja tahmea. Onneksi tuosta tahmeasta puolesta ei ole minkäänlaisia jälkiä, kun tamma laitetaan valjakkokärryn eteen. Bethanie toimii niin parin kanssa kuin yksinkin, ja se on helppo saada näyttämään kauniita liikkeitä.

Sitä vastoin on tamma selästä käsin paljon alkeellisempi, siltä ei luonnistu peruasioita ihmeellisemmät jutut, pääosin sen raskaan rakenteen vuoksi. Bethanie on siitä huolimatta aina miellyttämishaluinen ja kiltti, se tekee parhaansa ratsastajan toiveiden mukaan. Vaikka se ei olekaan mikään sadan kuudenkympin esteihme, saatikka vaativan tason puoliveriballerina on Bethaniessa Sitä Jotakin, mikä tekee sen kanssa puuhailusta yhä antoisampaa kerta kerralta.
luonnekuvaus © Penelopeia

i. WND Hamlet
musta tobiano, 153 cm
VH12-046-0082
ii. WND Bicabo
musta, 138 cm
VH11-046-0076
iii. Thiedre Knox
rautias, 145 cm
iie. Aryen Winnie
mustan tobiano, 155 cm
ie. WND Amelié
musta tovero, 155 cm
VH11-046-0074
iei. Amarlon
musta tovero, 160 cm
YLA3
VH06-046-6031
iee. Oklahoma Astrid
ruunikko, 143 cm
e. Kissankäpälän Briana
ruunikko tovero, 156 cm
VH12-046-0084
ei. Tomás O'Conley
mustanruunikko sabino, 150 cm
eii. Odhrán O'Conor
punaruunikko, 152 cm
eie. Juverna
mustanruunikko, 150 cm
VVJ-II, YLA2, VIR MVA Ch, KTK-II
ee. Anadah Teal
rautias tovero, 166 cm
eei. Devan Zeyd
mustankimo, 168 cm
eee. Mohawk Mona
ruunikko tovero, 165 cm

o. Breandan Coby, synt. 20.06.2017, i. Breandan Cayden
o. Breandan Tacky, synt. 12.01.2016, i. Mahtiankan Tahmatassu
o. Breandan Benjen, synt. 30.04.2014, i. Breandan Barney
t. Breandan Brienne, synt. 30.04.2014, i. Breandan Barney

VVJ-sijoituksia 48, kaikki 252 kilpailua täällä
VVJ~28.02.2015~VVJ-Cup~vaativa~3/25
VVJ~30.07.2014~VVJ-Cup~vaativa~1/41
VVJ~16.04.2014~Konkkaronkka~vaikea~3/18
VVJ~13.04.2014~Konkkaronkka~vaikea~3/18
VVJ~12.04.2014~Breandan~vaikea~2/8
VVJ~12.04.2014~Konkkaronkka~vaikea~4/18
VVJ~11.04.2014~Breandan~vaikea~1/8
VVJ~06.04.2014~Breandan~vaikea~1/8
VVJ~02.02.2014~Breandan~vaikea~1/3
VVJ~30.11.2013~Breandan~vaikea~1/15
VVJ~21.11.2013~Breandan~vaikea~3/16
VVJ~20.11.2013~Breandan~vaikea~2/16
VVJ~19.11.2013~Breandan~vaikea~3/16
VVJ~17.11.2013~Salpicar~vaativa~2/39
VVJ~16.11.2013~Salpicar~vaativa~4/39
VVJ~14.11.2013~Salpicar~vaativa~6/39
VVJ~14.11.2013~Fiktio~vaativa~3/17
VVJ~14.11.2013~Breandan~vaikea~4/16
VVJ~12.11.2013~Fiktio~vaativa~3/17
VVJ~12.11.2013~Breandan~vaikea~4/16
VVJ~11.11.2013~Salpicar~vaativa~3/39
VVJ~10.11.2013~Fiktio~vaativa~3/17
VVJ~09.11.2013~Fiktio~vaativa~1/17
VVJ~05.11.2013~Salpicar~vaativa~6/39
VVJ~02.11.2013~Breandan~vaativa~5/40
VVJ~01.11.2013~Salpicar~vaativa~4/39
VVJ~31.10.2013~Silence Ponies~vaativa~2/40
VVJ~31.10.2013~VVJ-Cup~vaativa~1/41
VVJ~29.10.2013~Fiktio~vaativa~2/17
VVJ~26.10.2013~Fiktio~vaativa~4/17
VVJ~26.10.2013~Breandan~vaativa~3/39
VVJ~25.10.2013~Breandan~vaativa~3/39
VVJ~23.10.2013~Brynhild~vaativa~4/19
VVJ~20.10.2013~Brynhild~vaativa~1/19
VVJ~18.10.2013~Kirbera~vaativa~2/29
VVJ~17.10.2013~Konkkaronkka~vaativa~4/27
VVJ~15.10.2013~Konkkaronkka~vaativa~5/27
VVJ~15.10.2013~Breandan~noviisi~1/29
VVJ~11.10.2013~Konkkaronkka~vaativa~5/27
VVJ~05.10.2013~Breandan~vaativa~2/10
VVJ~15.09.2013~Breandan~noviisi~4/36
VVJ~15.09.2013~Konkkaronkka~noviisi~2/30
VVJ~14.09.2013~Breandan~noviisi~1/36
VVJ~13.09.2013~Konkkaronkka~noviisi~5/30
VVJ~13.09.2013~Breandan~noviisi~2/36
VVJ~12.09.2013~Konkkaronkka~noviisi~2/30
VVJ~10.09.2013~Breandan~noviisi~2/36
VVJ~25.05.2013~Suprant~noviisi~2/18

Muiden lajien sekä villit kilpailut löytyvät täältä.

30.04.2015, sparrow-mind
Uneksin kai tulevasta varsakesästä, kun puhelimestani lähtevä meteli tavoitti viimein tajuntani. Olin ottanut tavakseni nukkua työpuhelin tyynyn alla jo samana vuonna kuin aloitin tammapraktiikan, juuri siksi, että olisin aina tavoiteltavissa. Nyt puhelin oli eksynyt tyynyliinan sisälle. Toistuva soittoääni lietsoi paniikkiani siinä missä tavoittelemattomissa oleva eläinlääkäri tammanpitäjässä. Kirottu, kirottu puhelin! Kun sain viimein puhelimen tyynyliinan uumenista ja vastattua puhelimeen, nousi sykkeeni vielä hieman, jos se suinkaan oli vain mahdollista.

Tammanomistaja kertoi puhelimessa tamman tulleen levottomaksi, tätä kuunnellessani harpoin kohti keittiön vedenkeitintä, orjalliset iltarutiinini olivat juuri tällaisia tilanteita varten. Matkakuppi oli heti vedenkeittimen vieressä, siinä oli valmiiksi pihakahvin puruja ja keittimessä juuri sen verran vettä, että siitä saisi yhden kupillisen automatkalle. Ohjeistin häntä pitämään tammaa silmällä ja tulisin niin nopeasti paikalle kuin vain voisin. Eläinlääkärin pukukoodi oli pitkälti whatever casual, eli mitä vaatekaapista, tai viereisestä nojatuolista löytyi. Vedenkeitin naksahti, ja kupin täytettyäni pingoin autolle. Alle neljä minuuttia, edes vuosien unettomat yöt eivät olleet (vielä) hidastaneet minua – auton taustapeilistä minua tuijotti takaisin tylsän harmaat silmät. Silmät joita ympyröi jo muutama ryppy. Nopea tai en, tässä työssä vanheni. Käänsin avaimia virtalukossa ja vanhan, sinivihreän sotaratsun konepellin alta lähti vanha tuttu kehräys.

Varsova tamma oli irlannincobtamma Bethanie, ensisynnyttäjä joka kantoi kaksosia. Jokainen varsan tähän maailman saattanut tietää, että jo ensisynnyttäjä voi olla ongelmallinen, mutta kaksoset tekevät varsomisesta myös vaarallisen. Bethaniesta oli tullut oikea risti minulle kannettavaksi: ensimmäisessä ultrassa en ollut löytänyt toista sikiötä, vain yhden elinvoimaisen. Jos tammalla olisi tavattoman pitkä runko, olisi tämä ehkä ymmärrettävää. Paino sanalla ’ehkä’. Mutta tovero tamma oli rungoltaan varsin normaaleissa mitoissa. Kun toinen varsoista näkyi ultrassa, oli tiineys jo niin pitkällä, että saatoimme toivoa vain ehkä luonnon tekevän tehtävänsä. Bethanie oli kuitenkin lopputiineydestä paisunut ympärysmitoiltaan valtavaksi – ja kahta varsaahan se kantoi.

Kääntyessäni tallipihaan osuivat ajovalot jo talliovella odottavaan tamman omistajaan, hän näytti ymmärrettävästi huolestuneelta. Jätin auton lähelle tallinovea ja harpoin talliovista sisälle omistajaa samalla tervehtien. Bethanie oli käynyt jo makuulle karsinan paksulle olkipeitteelle, varsominen oli jo käynnistynyt. Kesti vielä toiset kymmenen minuuttia ennen kuin varsan valkoiset etujalat tulivat esille, pian valkoinen pää ja tumma harja. Vastasyntynyt varsa vaikutti ehkä hieman pienemmän puoleiselta, mutta muuten hyvin kehittyneeltä. Varsomisen ollessa vielä kesken, pieni nyytti karsinan oljilla oli rikkonut kalvon etujaloillaan. Emätamma kurotti uteliaasti turpaansa kohti pientä varsaa, muttei noussut vielä ylös nuollakseen sitä.

Hetken oli ihan hiljaista, kului aikaa ennen kuin seuraavan varsan varsominen käynnistyi. Se vaikutti melkein tammalle helpommalta, ja pian ymmärsimme miksi, toinen varsoista oli huomattavasti ensin syntynyttä sisarustaan pienempi. Vastasyntynyt, pienen pieni varsa oljilla ei ollut liikkuakseen. Olin minäkin oikea eläinlääkäri kannustaessani omistajatarta puhkomaan nuorimmaisen kalvot ettei se vain tukehtuisi: pikkuvarsa oli aivan liikkumatta hetken. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta pian sen pienet etujalat liikahtivat. Ja minulta pääsi helpottunut niiskahdus.

Bethanie tutki varsojaan uteliaasti niitä hamuten. Aamuauringon ollessa jo korkealla olivat molemmat varsat, pieni ori ja tammavarsa, ehtineet jo nousta jaloilleen. Orivarsa itsevarmemmin, ja pienempi tammavarsa hieman haparoiden. Molemmat olivat löytäneet emänsä nisille, mutta niille oli juotettu lisäksi tuttipullosta ternimaitoa, jos emän maidontuotanto ei olisi riittävä. Bethanie vaikutti hyväksyneen varsansa, edelleen hamuten ja nuuskien niitä vilpittömän uteliaasti – kaikki oli taas hyvin. Ainakin ensi kesään!