Quintella 'Tella'VVJ-I, KTK-III, Champion

klikkaa klikkaa klikkaa
© Rock Ranch
rotu, sukupuoli irlannincob, tamma
syntynyt (4-vuotias) 30.06.2011 (21.07.2011)
väri, säkäkorkeus (sektio) musta tobiano, 140 cm (C)
painotus, taso valjakkoajo, vaikea
maahantuoja Tuire (VRL-00345)
rekisterinumero VH12-046-0055
omistaja, asuintalli Tuire N. (VRL-00345), Breandan

Quintella täytti kahdeksan vuotta 30.06.2013.

Quintella ei ole ihan tyypillisin irlannincob, koska se ei ole kovin seurallinen hevonen. Tamma tykkää olla yksinään ja onkin hyvin harvinainen näky, jos sen löytää rapsuttelemasta tarhakaveriaan tai edes kovin läheltä tätä. Ainoastaan tarhaan jaettavien päiväheinien aikaan se lyöttäytyy muiden seuraan, sekin ainoastaan siksi, ettemme jaa sille omaa heinäkasaa. Tullessaan meille tamma kyllä osoittikin mieltään asiasta ja oli useamman viikon syömättä päiväheiniä. Sittemmin se antoi periksi ja siirtyykin syömisen ajaksi muiden seuraan.

Ajettaessa Tella on yhteistyökykyinen - ihmisten kanssa. Tamma ostettiin parivaljakkona hevosmarkkinoilta, jossa ei valitettavasti ollut tilaisuutta päästä kokeilemaan hevosia. Pettymyksekseni sain huomata, ettei tämä tamma todellakaan ollut parivaljakkohevonen. En ole varma voiko syynä olla myyjän mainitsema varsan menetys vai valehteliko hän minulle, mutta eipä syyllä ole merkitystäkään: Lopputulos on silti se, että Tellan kanssa jatkettiin pelkästään yksilövaljakon parissa. Tämä ei kyllä todellakaan ollut maailman loppu, koska tamma on todella taitava valjakkohevonen eikä sen kanssa ollut yhtään hankaluuksia löytää yhteistä säveltä sijoitusten hankkimiseen.

Hoidettaessa Tella seisoo rauhallisesti aloillaan huomioimatta hoitajaa liiemmin. Kyllä se siirtyy, kunhan antaa selkeät merkit, kun sen haluaa siirtyvän. Kavioiden kohdalla tamma sitten huomioikin oikein mukavasti hoitajaa, koska se ei anna kaikkea painoaan ihmisen käsille vaan kannattelee itsekin jalkaansa. Varusteiden laitossakaan ei ole ongelmia, vaikka joskus tamma jaksaakin pyöritellä ihan oudosti korviaan niin, ettei niskaremmi meinaa pysyä aloillaan vaan lipsuu milloin miltäkin puolelta pois paikaltaan.

Tella kulkee taluttaessa rauhallisesti taluttajan perässä sen kummemmin kyselemättä. Monesti tuntuu, että tamma menee johonkin ihme transsiin talutusnarun perässä, koska se ei suoraan sanottuna huomioi yhtään mitään - ainoastaan pienen nykäisin narun perässä, jos se ei huomaa ajoissa mennä oikeaan suuntaan. Tamma ei säpsy äkkinäisiä pieneläinten pyrähdyksiä pusikoista, ei muiden hevosten huutoja tai edes ohikiitäviä autoja. Se vain tulla tepsuttelee perässä.

i. Barry of Whelan evm
mustankimo, 139 cm
ii. Connor of Whelan evm
rautiaankimo sabino, 140 cm
ie. Ailbhe of Whelan evm
musta, 138 cm
e. Beatrix of Tupper evm
rautias tobiano, 140 cm
ei. Shane of Tupper evm
rautias tovero, 140 cm
ee. Babs of Whelan evm
musta, 142 cm

t. Breandan Quiana, synt. 09.08.2014, i. Aindréas
o. Breandan Arden, synt. 15.05.2014, i. Aeryn
t. Breandan Qaidlin, synt. 08.07.2013, i. Tadghán Finn
t. Breandan Queenie, synt. 26.01.2013, i. Scottish Caruso
o. Breandan Driscoll, synt. 12.10.2012, i. Declan Maxw

i. Barry of Whelan on nimekkään brittiläissiittolan kasvatteja jo peräti kolmannessa polvessa. Kimo komistus myytiin varsin kovaan hintaan 4-vuotiaana eräälle brittiläiselle herrasmiehelle, joka kasvattaa laadukkaasti mutta harvakseltaan irlannincobeja ilman kasvattajanimeä. Kyseinen mies on kilpaillut aikanaan menestyksekkäästi valjakkoajossa, mutta jäänyt eläkkeelle ja poikansa jatkaa nyt kyseistä hommaa. Poika on kilpaillut valjakkoa myös Barrylla vaikealla tasolla ja he ovat menestyneet lajissa varsin hienosti. Pienestä koostaan (139 cm) huolimatta Barry on varsin näyttävä ja upealiikkeinen hevonen, jolla on erityisen laadukas laukka. Hyväluonteinen ori on jättänyt tähän mennessä lukuisia jälkeläisiä ja astuu edelleen kotitilallaan tammoja.

ii. Connor of Whelan oli rautiaankimo ori, joka asui ensimmäiset viisi vuotta synnyintilallaan Iso-Britanniassa, jossa sillä ehdittiin päästä vaativalle tasolle valjakkoajossa. Siinä sivussa sillä astutettiin muutamia oman tilan tammoja. Uusille jalostusoreille tilaa tehdäkseen kasvattaja kuitenkin myi Connorin vähän reilu 5-vuotiaana Saksaan, jossa se pääsi jatkamaan kilpailu-uraansa valjakon saralla sekä tuomaan vähän uutta verta Saksan harvalukuisten irlannincobien sukutauluihin. Luonne Connorilla oli mitä upein ja sen yhteistyöhalukkuus ja rauhallisuus on periytynyt myös useille orin jälkeläisille.

iii. Balfour of Whelan oli 138 senttinen, rautiaankirjava ori, joka oli Whelan-siittolan ensimmäisiä kasvatteja. Luonteeltaan Bali oli hyvin rauhallinen, minkä ansiosta se sai todella reilusti jälkeläisiä, joille se periyttykin luonnettaan lähes poikkeuksetta. iie. Danielle of Whelan oli vasta hieman vaille 5-vuotias, kun se sai ensimmäisenä varsanaan Connor of Whelanin. Danielle oli syntyessään täysin musta tamma, mutta kimoutui hyvin nopeasti lähes kokonaan valkoiseksi. Tämä mustankimo tamma on 141 senttimetriä korkea.

ie. Ailbhe of Whelan oli hyvin kaunis ja myös aika erikoisen värinen, sillä se oli musta hyvin pienillä valkeilla merkeillä varustettuna. Tammaa juoksutettiinkin paljon näyttelyissä, joissa se sai poikkeuksetta hyviä tai erinomaisia arvosteluja. Ei mikään ihme, sillä Ailbhen pää oli hyvin kaunis, runko sopusuhtainen ja lisäksi oli se väritys, joka ihastutti monia. Kasvattaja myönsikin tamman värityksen olevan merkittävä syy siihen, miksi hän piti tamman koko elämänsä omalla tilallaan, jossa se toimitti lähinnä siitostamman virkaa. Ailbhe saikin monia hienoja varsoja, vaikka valitettavasti emänsä värityksen peri vain yksi tamma (joka muuten jäi myös samaiselle tilalle jatkamaan sukuaan).

iei. Zecheriah on mustankirjava, 142 senttiä korkea irlannincobori, jonka rakennetta on kehuttu lähes täydelliseksi. Luonteeltaan Zeke ei olekaan niin täydellinen, mutta juuri rakenteen ja kilpailumenestyksen ansiosta siitä on silti haluttu paljon varsoja. iee. Bambi of Whelan oli 138 cm korkea, ruunikonkimo sabino irlannincobtamma, jonka nimi on tullut juuri siitä kuin voisi kuvitella: Bambi-elokuvasta. Whelanissa on tapana antaa vierailevien lapsien antaa nimiehdotuksia vielä nimettömille varsoille ja erään lapsen mielestä tämä kyseinen varsa näytti ihan Bambilta, joten varsa sai nimekseen sen.

e. Beatrix of Tupper on tobianonkirjava raudikko, joka syntyi pienelle brittiläiselle maatilalle, mutta vietiin sieltä brittien kovasti arvostamille hevosmarkkinoille, josta sen osti samainen herra, joka osti myös Barry of Whelanin. Vaikka tamma oli tuolloin nuori ja vähän epäsopusuhtainenkin, mies tiesi hevosen kehittyvän siitä kyllä ja tykästyi muutenkin tamman avoimeen ja ystävälliseen luonteeseen. Mies oli oikeassa ja myöhemmin Beatrixista kehittyikin varsin nätti ja hyvä hevonen. Tamma koulutettiin parivaljakkoon, jossa sen kanssa kilpailtiin ihan mukavalla menestyksellä. Lisäksi Beatrix varsoi kaksi varsaa, tammat nimeltä Pandora ja Quintella.

ei. Shane of Tupper oli saman maatilan kasvatteja kuin varsansa Beatrixikin. Toveronkirjava ori oli alkujaan tarkoitus myydä, mutta lopulta se päätettiinkin pitää omalla tilalla siitosorina. Shane oli hyväluonteinen (kuten tilan muutkin hevoset lähes poikkeuksetta), rauhallinen ja ihmisystävällinen hevonen, jota käytettiin siitoshommien lisäksi maatilan töissä. Hetken mielijohteesta (ja naapurien painostuksesta) isäntä päätti viedä orin kerran paikallisiin työhevoskisoihin, joissa parin yhteistyö toi peräti ykkössijan! Isäntä ei kuitenkaan ollut kiinnostunut kilpailemisesta, joten se jäi Shanen ainoaksi viralliseksi todistukseksi taidoistaan. Käytännön töissähän se toimi kuin ihmisen mieli. Shane pääsi myös astumaan viisi tammaa elämänsä aikana.

eii. Kingston oli Tupper-tilan ensimmäinen jalostusori, joka oli nuorempana toiminut myös maatilan töissä. Varsoja King sai kuusi, näistä kuitenkin vain kaksi oli tilan omia kasvatteja. King oli väriltään rautiaankirjava ja säkäkorkeutta sillä oli 148 senttimetriä. eie. Sharyn of Tupper on rauhallinen pieni irlannincobtamma, joka on vain 131 senttimetriä korkea. Väriltään Sharyn on hyvin erikoinen ruunikonkirjava: Sen jalat ja jouhet on musta, muuten tamma on valkoinen.

ee. Babs of Whelan on nätti, musta tamma, joka syntyi isolla ja arvostetulla tilalla, mutta myytiin sieltä Tupperin maatilalle. Babsia käytettiin jonkin verran maatilan töissä, lisäksi perheen lapset saivat ratsastella tammalla. Babs oli toinen perheen kantatammoista ja se varsoikin neljä varsaa. Babsin kanssa käytiin myös parissa paikallisissa näyttelyissä, joissa se sai ihan kohtuullisen hyvät arvostelut. Lisäksi se kantakirjattiin kolmospalkinnolla. Menestynein Babsin jälkeläisistä on ori Byron of Whelan, joka on saavuttanut mm. muotovalion arvon ja kantakirjattu peräti ykköspalkinnolla.

eei. Waldemar on tuonti Ruotsista, josta se ostettiin kahdeksanvuotiaana Whelanin siittolaan. Kotimaassaan Dema oli kilpaillut hieman valjakkoajossa ja käynyt muutamissa pienissä näyttelyissä napaten usean ykkössijan, mutta sitten ori päätettiin myydä ja se päätyi Isoon-Britanniaan. eee. Aaliyah of Whelan oli mustankimo irlannincobtamma, jolla oli säkäkorkeutta 145 senttimetriä. Tammalla kilpailtiin menestyksekkäästi noviisin tason valjakkoajokilpailuissa, minkä lisäksi sillä kokeiltiin myös näyttelyitä - ei kuitenkaan kovin hyvällä menestyksellä.
sukuselvitys © Cynoria ja Tuire N.

VVJ-sijoituksia 44, kaikki 259 kilpailua täällä
VVJ~31.05.2015~VVJ-Cup~vaativa~4/113
VVJ~30.03.2015~VVJ-Cup~vaikea~6/36
VVJ~31.08.2013~VVJ-Cup~vaikea~5/72
VVJ~30.05.2013~VVJ-Cup~vaikea~4/78
VVJ~23.02.2013~Breandan~vaikea~4/16
VVJ~21.02.2013~Breandan~vaikea~4/16
VVJ~13.01.2013~Fiktio~vaikea~4/24
VVJ~10.01.2013~Fiktio~vaikea~1/24
VVJ~09.01.2013~Fiktio~vaikea~4/24
VVJ~06.01.2013~Fiktio~vaikea~2/24
VVJ~04.01.2013~Fiktio~vaikea~4/24
VVJ~31.12.2012~Fiktio~vaikea~4/24
VVJ~22.12.2012~Caral~vaikea~2/36
VVJ~20.12.2012~Duren~vaikea~4/16
VVJ~19.12.2012~Fiktio~vaikea~4/26
VVJ~15.12.2012~Breandan~vaikea~1/25
VVJ~13.12.2012~Breandan~vaikea~3/25
VVJ~13.12.2012~Duren~vaikea~2/16
VVJ~11.12.2012~Breandan~vaikea~4/25
VVJ~26.11.2012~Caral~vaikea~1/30
VVJ~25.11.2012~Caral~vaikea~1/30
VVJ~21.11.2012~Duren~vaikea~1/22
VVJ~17.11.2012~Fiktio~vaativa~2/30
VVJ~11.11.2012~Breandan~vaikea~2/4
VVJ~10.11.2012~Duren~vaativa~2/30
VVJ~08.11.2012~Duren~vaativa~4/30
VVJ~06.11.2012~Duren~vaativa~5/30
VVJ~05.11.2012~Duren~vaativa~5/30
VVJ~02.11.2012~Duren~vaativa~1/30
VVJ~27.10.2012~Breandan~vaativa~4/30
VVJ~24.10.2012~Fiktio~vaativa~4/30
VVJ~22.10.2012~Breandan~vaativa~5/30
VVJ~11.10.2012~Duren~vaativa~2/30
VVJ~30.09.2012~Bridgeroad~vaativa~3/37
VVJ~28.09.2012~Thorn Inc.~vaativa~5/47
VVJ~11.09.2012~Breandan~vaativa~3/16
VVJ~02.09.2012~Breandan~vaativa~4/17
VVJ~18.08.2012~Bridgeroad~vaativa~3/50
VVJ~16.08.2012~Fiktio~vaativa~2/30
VVJ~13.08.2012~Fiktio~vaativa~3/30
VVJ~12.08.2012~Hirttivaara~vaativa~3/30
VVJ~08.08.2012~Duren~vaativa~3/10
VVJ~06.08.2012~Duren~vaativa~3/10
VVJ~12.07.2012~Duren~vaativa~2/13
näyttelyt
NJ~10.10.2016~Breandan~2/6~tuom. Zafiro
ei tarvetta irtoSERTille
NJ~18.09.2016~Breandan~5/5~tuom. Siiri K.
ei tarvetta irtoSERTille
NJ~07.09.2016~Breandan~4/6~tuom. Zafiro
ei tarvetta irtoSERTille
NJ~18.05.2013~Breandan~irtoSERT~tuom. Terhi N.
NJ~29.04.2013~Breandan~irtoSERT~tuom. Pulmu N.
NJ~31.03.2013~Breandan~irtoSERT~tuom. Terhi N.

14.11.2015, Tuire
Jäin märehtimään Bellan puolikkaan pisteen vajetta paremmasta palkinnosta, etten edes kerennyt hehkuttamaan Tellan ykköspalkintoa. Rakenteesta tamma sai pisteen vähemmän kuin kaverinsa yli 6,5 pistettä, kun kymmenen on maksimi. Ihan hyvä tulos, onhan se vähän takakorkea ja monesti sitä ei millään saa seisomaan suorassa, vaan aina se on vähän sumpussa. Kilpailusuorituksista tuli täydet, niin omista kuin varsoista, koska ovathan ne menestyneet kaikki todella hienosti! Sukulaisistaan Tella sai 15 pistettä 20, mihin olen oikein tyytyväinen. Lisäpisteistä tuli täydet 15 ja Cup-sijoituksiakin tammalla oli neljä, joista tuli kivat lisäpisteet ja näin tamma sai (niukin naukin) ykköspalkinnon.

25.10.2015, Tuire
Reilu viikko takaperin meiltä oli pitkästä aikaa kantakirjatilaisuudessa hevosia ja nyt ilmoitin kaksi tammaa jopa laatuarvosteluun! Bella ja Tella ovat molemmat kisansa kisanneet ja olleet kisaeläkkeellä jo useamman kuukauden, joten nyt niiden on vihdoin aika petrata jälleen ja mennä osoittamaan taitonta painolajinsa suurimmassa tapahtumassa, Valjakkoajojaoksen laatuarvostelussa. Tiedän, että molemmat tulevat saamaan helposti kolmospalkinnon olen aika luottavainen kakkosenkin mahdollisuuteen.

Suurimmat kysymysmerkit ovat tammojen rakenteellinen menestys sekä sukulaisten arvostelu. Tellahan on jo osoittanut olevan kelporakenteinen, onhan se saanut Champion-arvonimen ja kolmospalkinnon kantakirjasta, mutta Bella on asia erikseen. Onhan se nätti kuin mikä, mutta näyttelyistä ei tullut kovin hyvää palautetta. Voinkin nyt vain toivoa, että molemmat saisivat sopivasti pisteitä hankalimmista osa-alueista ja nappaisivat vähintään sen kakkospalkinnon. Olen kyllä ehdottoman ylpeä kolmoseenkin, mutta ainahan se parempi palkinto olisi mieluisampi. Eipä auta kuin toivoa ja pitää peukkuja pystyssä!

25.08.2013, Tuire
Quintella osallistui elokuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-14-16-16 = 62p. = KTK-III
Hyvä rotuleima, hyvä sukupuolileima. Etupainoinen, notkoselkäinen, erittäin takakorkea, jyrkkä lyhyt lautanen. Takajalat sapelissa, ej erittäin takanojoiset ja sapelit, seisoo supussa.

10.06.2012, Tuire
Annan ja Tellan myyjä oli kertonut, että tammat oli kilpailleet yhdessä ja menestyneetkin jonkun verran. Siltä se ei kuitenkaan todellakaan näyttänyt, kun kokeilimme tammoja neljättä kertaa parivaljakkoon. "En tiedä, myyjä oli kertonyt myös, että Tella oli menettänyt varsansa, ehkä tää johtuu siitä?" Ehdotin siskolleni, kun otimme Annan pois valjakosta. "Nii, tai sitten se myyjä vaan törkeästi valehteli ja sai sinut siten ostamaan molemmat hevoset pois." Huokaisin syvään. "Ehkä yritämme vielä muutaman kerran, jospa se siitä vielä setviytyy?" Ehdotin varovaisesti, koska tiesin mitä mieltä Luciana asiasta oli. "Ei. Ihan oikeasti, Tellan käytös on sellaista, että se ei todellakaan halua ketään vierelleen. Sinä tiedät, että se viihtyy todella paljon yksinään, eihän se syönyt heiniäkään moneen viikkoon muiden seurassa! Joten vaikka olemmekin koittaneet vain pari kertaa, niin kyllä sen jo näkee, ettei tästä vaan tuu mitään." Myönsin tappioni sanomalla: "Olet kyllä ihan oikeassa."

Kun olimme saaneet molemmat tammat erilleen, harjoittelimme niiden kanssa vielä kahden kesken, jotta niille ei jäisi huono kokemus tältä päivältä. Harjoitusten päätyttyä juttelimme asiasta vielä lisää. "Onhan tämä ikävä tilanne, ettei saatu parivaljakkoa. Mutta jotain hyvääkin tässä on, Anna on ihan mielettömän taitava ja menee vaikeaa tasoa vaikka silmät sidottuna eikä Tellakaan pyöri missään noviisin tasolla." Kerroin Lucianalle, joka vastasi: "Kyllä, siinä olet ihan oikeassa. Että et sinä nyt ihan hirveän huonoa sijoitusta tehnyt ja myönnettäköön, viisisataa näistä kahdesta on aika naurettava summa. Tellankaan hoitaminen kuntoon niin fyysisesti kuin henkisesti ei vienyt hirveästi aikaa, vaivaa tai rahaakaan. Joten älä turhaan ole ankara itsellesi, varsinkin kun annoimme molemmille tammoille hyvän kodin, jota tuskin olisivat muualta saaneet."

15.04.2012, Tuire
Kiertelimme siskoni kanssa markkinoilla katsellen toistaan huonokuntoisempia irlannincobeja. Emme vaan millään voineet ymmärtää miten ihmiset kehtasivat tuoda hevosensa myyntiin sen näköisenä. Ihmeen hyvin hevosia silti meni kaupaksi, koska taas yhtä hintelää hevosta talutettiin uuden omistajansa luokse. Kyllähän me molemmat tiesimme, että ainakin osa hevosista joutuisi suoraan lihoiksi, mutta entä ne, jotka ovat vain luuta ja nahkaa. En edes halunnut kuvitella, mitä niille kävisi. Olisimme halunneet viedä vaikka kaikki hevoset kotiimme, antaa niille ruokaa ja rakastavan kodin, mutta valitettavasti meillä ei ole varaa sellaiseen.

Hetken päästä löysin tieni erään valkovoitoisen tamman luokse. Se tuli heti luokseni tervehtimään pehmeällä pään pukkaisulla. "Heipä hei, kaunokainen", tervehdin mustankirjavaa hevosta. "Tästä hieno valjakkohevonen, vain neljäsataa euroa", hevonen myyjä sanoi englanniksi. Valjakkohevonen, sepäs sattuikin sopivasti. niitähän täällä ollaan etsimässä. Eikä tamma ole edes pahassa kunnossa ja se on virkeä sekä ystävällinen. "Ja vain kaksisataa lisää, niin saat sille parivaljakon!" Myyjä jatkoi ja tuplasi mielenkiintoni. Olemme siskoni kanssa pitkään etsineet parivaljakkoa, koska niiden kanssa on mielenkiintoista työskennellä eikä meillä ollut niitä vielä kovin montaa.

En ollut edes huomannut saman aitauksen nurkassa seisovaa toista tammaa, jolla oli paljon enemmän mustaa väriä kuin kaverillaan. Myyjä selitti innoissaan tammojen työskennelleen jo useamman vuoden yhdessä, menestyenkin ihan kivasti. Kulmauksessa seisova tamma vain nökötti paikallaan, elämäänsä selkeästi kyllästyneenä. Myyjä huomasi katseeni ja kiirehti sanomaan, että Quintella-tamma oli vastikään menettänyt varsansa ja oli siksi allapäin. Se kuulemma piristyisi kyllä heti, kun pääsisi takaisin töihin.

Olin hieman epäileväinen, varsinkin jos tamma oli vasta menettänyt varsansa. Miksi varsa menehtyi, onko tamma sairas, onko siitä enää mihinkään? Tällaiset kysymykset pyöri mielessäni, mutta sanoin myyjälle silti miettiväni asiaa. Lähdin etsimään siskoani, koska halusin kysyä hänen mielipidettään asiaan. En löytänyt häntä vaikka kuinka etsin eikä hän vastannut puhelimeenkaan. Palasin kaksikon tarhalle ja katselin niitä. Kysyin myyjältä saanko mennä katsomaan Quintellaa ja hän myöntyi hetken emmittyään.

"Hei tyttö", tervehdin mustavalkoista tammaa. Ei reagointia, joten toistin tervehdyksen. Toinen korva liikahti jo hieman, joten lähestyin entisestään. Toinen tamma tuli luokseni, jolloin myös mustempi neiti heräsi hieman. "No niin, ollaanhan sitä hereillä", sanoin silittäessäni valkoisempaa neitiä. Jatkoin eteenpäin alakuloisemman neidin luokse, joka jo nosti päätään. Tulin tamman vierelle ja silitin sen kaulaa. "Mitäs sanot, lähtisitkö sinä minun kanssani Breandaniin?" Tamma ei arkaillut, mutta ei se myöskään osoittanut paljon kiinnostustakaan minua kohtaan. Kyllä se silti kuunteli, korvat ainakin liikkuivat siihen malliin.

"Viisisataa", sanoin myyjälle. Hän pudisti päätään ja toisti hintansa: "Kuusisataa, hieno parivaljakko!" "Ei, katso nyt tätä toista. Se on todella alakuloinen enkä voi edes olla varma tuleeko siitä enää mitään. Viisisataa on viimeinen tarjoukseni." Olen varma, ettei myyjä ole saanut yhtäkään tarjousta koko päivänä ja hän todella halusi hevosista eroon, joten sain kaksi irlannincobtammaa todella pilkkahintaan. Nyt voin vain toivoa, että molemmista kehkeytyy hienot valjakkohevoset, koska viisisataa on silti iso hinta maksettavaksi turhasta.