Tallikirja

Tämä on Breandanin tallikirja, joku koostuu lähinnä hevosten päiväkirjamerkinnöistä. Otathan huomioon, että tallin ajanlasku on täysin satunnainen. Kertomusten väliset ajat voivat siis vaihdella, vaikka oikeasti niiden välillä olisikin yhtä monta päivää. Tällä hetkellä kirjassa on yhteensä 116 merkintää.

11.09.2017

Susikallion Prairier tuli vastaan jälleen kerran täysin sattumalta lehden ilmoituksia selaillessa. Susikallio oli tallina kyllä jo tuttu, mutta en olisi kuvitellutkaan, että sieltä olisi irlannincobeja löytynyt! Mutta miksikäs ei, onhan rotu hyvin monipuolinen ja varmasti mielekäs ratsu varsinkin pienemmille harrastajille pelkästään erikoisen värin myötä.

Prairier on hieman yli vuoden ikäinen, joten sen kanssa on peruasiat jo hyvällä mallilla ja voimme alkaa pikkuhiljaa totuttamaan tammaa valjakkotyöhön. Kasvattajallaan tammasta olisi ymmärtääkseni tullut tuntihevonen, mutta nyt neitokaisesta muovataankin näyttävä valjakkohevonen!

Kerta Susikallio oli uusi tuttavuus irlanincob-rintamalla, täytyihän minun selvittää, oliko heillä mahdollisesti muitakin rodun edustajia. Ja tottahan toki sieltä löytyi, ori nimeltä Counterize. Saimme sovittua omistajan kanssa, että astutamme tammani Kalystan samalla, kun käyn hakemassa Prairien. Nyt sitten vain toivon, että astutus onnistui eikä reissu Suomesta takaisin Irlantiin stressaa tammaa liikaa.

30.07.2017

Alunperin Missin nimeksi suunniteltiin jotain muuta kuin nykyinen, mutta selvitettyämme tamman värigeenit oli Miss Impossible hyvin kuvaava nimi. Ensinnäkin tamman molemmat vanhemmat ovat kirjavia, emällään on jopa molemmat tyypilliset kirjavuusgeenit, eli niin tobiano kuin sabino ja isällä vain jälkimmäinen. Mutta ei, Missi ei perinyt kummaltakaan yhtäkään kirjavuusgeeniä, vaan tamma on yksivärinen.

Tuplavoikkoa väriä toivoimmekin ja sen myös saimme, mutta oletusarvona oli, että tietysti tamma on perlino (pohjavärinä ruunikko), koska molemmat vanhemmat ovat ruunivoikkoja. Mutta ehei, tässäkin Missi pisti paremmaksi ja siitä tuli smoky cream eli se on pohjaväriltään musta. Isän puolelta tämä tietenkin oli ihan tiedostettavissa, koska sen oma emä on musta, mutta emän puolella oli niin paljon ruunikkoa, että jotenkin vain odotti sieltä tulevan iso A, jolloin varsasta tulisi ainakin ruunikko.

Mutta näin ne geenit vaan pääsee taas yllättämään, minkä takia olemmekin katsoneet parhaaksi tutkia kaikki hiemankin epäselvät tapaukset. Sehän tästä vielä olisi puuttunut, jos Missistä olisikin tullut cremello (pohjavärinä rautias)! Vaikka totakai sekin olisi täysin mahdollista, rautiaan geenihän voi kulkea montakin sukupolvea piilossa ja yhtäkkiä sopivan parin kanssa pamahtaakin rautias varsa.

02.07.2017

Entisellä omistajallaan Viski osallistui Valjakkovarsojen ja -nuorten laatuarvostelun helmikuun 2016 tilaisuuteen, jossa ori nappasi kolmannen palkinnon (3+4+1+3+4+3=18p). Rakenteesta se sai 3/5 pistettä ja käyttäytymisestä 4/5. Käyttöosuuden pisteytys on karua touhua, koska vaikka ori tuli 3. kuudesta osallistujasta, sai se tästä osuudesta vain yhden pisteen (sijoitus toisi viisi pistettä), aivan kuten kaikki muutkin ei-sijoittuneet. Askellajeista saatiin 3/5 pistettä ja suvusta vain 4/10 pistettä, koska orin vanhemmat eivät olleet vielä kisanneet kauheasti eikä suku muutenkaan ole mikään palkintopainotteinen. Lisäpisteistä jäi myös monta pistettä saamatta, koska siitä Viski sai kolme pistettä, kun maksimipisteet olisi kaksitoista.

02.07.2017

Alena of Five ja Cad Rí muuttivat tänään vihdoin Breandaniin, vaikka niiden ostosta on sovittu jo 27. toukokuuta. Niiden entinen omistaja sonya joutui luopumaan ajanpuutteen vuoksi todella suuresta määrästä hevosiaan ja joukossa oli monta irlannincobia. Näistä valikoitui kuitenkin vain kaksi yksilöä minulle, koska suurin osa oli jo varattuja ennen kuin huomasin myynti-ilmoituksen ja muutama muu oli suvultaan turhan tuttua Breandanissa. Alena on jo kokenut neitokainen, sen kanssa ei tarvitse käydä kuin muutaman kerran näyttäytymässä valjakkokilpailuissa, niin tamma voikin siirtyä jo varsojen vaalimiseen. Cad onkin ihan alkutekijöissään, joten sen kanssa päääsemme kilpailemaan oikein kunnolla. Nyt kuitenkin annamme molempien kotiutua täysin rauhassa Breandanin arkeen ja katsotaan sitten syksymmällä lisää.

24.04.2017

Vuoden 2016 lopulla eräs hevosenomistaja joutui jälleen kerran vaikean asian eteen: Ajanpuutteen vuoksi hänen oli karsittava hevosiaan. Minun iloksi joukosta löytyi neljä upeaa irlannincobia ja vielä parempaa, yhdestäkään ei oltu vielä viikon jälkeenkään tehty tarjousta. Sovimme välittömästi Jeren kanssa, että nelikko lähtee minun matkaani Breandaniin. Erinäisistä syistä johtuen en voinut hakea niitä heti, vaan lopulta vasta huhtikuun lopulla Breandaniin saapui iso hevoskuljetusauto neljän hevosen kera.

Funny Words, Wrong Turn ja Little Lollipop ovat seurueen tammat ja ainoana orina on Joyful Story Crd, joka on ensimmäisen tamman varsa. Tammat ovat jo konkareita valjakkoajossa, minkä lisäksi ne ovat kokeilleet myös työhevosajoja. Joella oli vastikaan vasta kolmevuotispäivä, joten sen kanssa vasta aloitellaan kilpailu-uraa. Odotukset ovat korkealla jokaisen kohdalla, mutta tottakai annamme nelikon kotiutua ja tutustua uusiin asukastovereihin sekä tietysti henkilökuntaamme.

20.12.2016

Joulukuun Hevoskantakirjatilaisuus meni aika ihan penkin alle meidän hevosten osalta. Yleisestikin on tuttua, että kylmäverisillä tai ainakin irlannincobeilla on hankaluuksia saada hyviä pisteitä, mutta onhan meidän hevosista aina joku saanut palkinnon jokaisesta tilaisuudesta, mutta nyt yksikään kolmesta hevosesta ei sitä saanut. Toisaalta, pitänee kyllä sanoa, että eihän nämä yksilöt rakenteellisesti olekaan ihan sieltä parhaimmasta päästä, joten eihän sitä voi odottaakaan saavansa huimia pisteitä.

Vallun pisterivi oli paras, 13+13+15+13 = 54p ja tällä se jäi siis kuuden pisteen päähän palkinnosta. Kolme antoi 13 pistettä ja yksi 15, joten aika tasainen pisteytys kaikenkaikkiaan. Fia oli jo kolmatta kertaa tilaisuudessa ja kahdella edellisellä kerralla tamma on jäänyt vain yhden pisteen päähän palkinnosta, mutta nyt siitä jäi kahdeksan! Eli tämä hyvin osoitti, ettei meidän tarvitse enää mennä näyttäytymään tämän neidin kanssa näihin pippaloihin, joku siellä aina menee huonosti. Viimeisenä ja tällä kertaa myös vähäisimpänä on Monni, jonka pisterivi 12+11+14+13 tuotti vain 50 pistettä. Tässä oli myös eniten vaihtelua, koska yksi tuomari antoi 11 pistettä ja toinen 14, mutta melko tasaistahan tuo silti on.

23.11.2016

Koska olen aktivoitunut näyttelyiden järjestämiseen, on omatkin hevoset saaneet paremmin oikeuksia osallistua hevoskantakirjatilaisuuksiin. Tämän kuukauden tilaisuuteen osallistuivat Ruaraidh, Zelda's Leonart sekä tietysti Fia, joka jäi taas kerran pisteen päähän palkinnosta. Fia on aivan liian kiinnostunut oreista, koska jälleen kerran se heitti *köh* pienen esityksen kesken käytösarvioinnin. Pitää siis jättää tamman ilmoittaminen hetkeksi jäihin ja harjoitella käyttäytymistä orien läheisyydessä, jospa sitten joskus tulevaisuudessa se voitaisiin ilmoittaa uudelleen ja saisi palkinnon.

Molemmat orit saivat kolmospalkinnot, Ruorin pisterivi oli 17+17+16+16 eli yhteensä 66 pistettä. Varsin tasainen ja ihan hyvät pisteet, vaikka ainahan sitä voisi parempiakin saada. Ruori kuitenkin käyttäytyi oikein mallikkaasti, joten täytyy vain luottaa tuomarien arviointiin ja mennä eteenpäin. Leonart saikin hieman parempia pisteitä kuin Ruori, koska yksi tuomareista antoi orille jopa 19 pistettä. Kaksi muuta antoikin sitten 16 ja kolmas 17 pistettä, yhteensä 68 pistettä. Jos nämä alhaisimmat pisteet olisivat molemmat antaneet 17, olisi Leonart saanut kakkospalkinnon. Jossittelu on toki turhaa, koska jo kantakirjattua ei voi kirjata uudelleen eikä tämä menetys ole niin harmillinen kuin Fian tapaus.

20.10.2016

Tänään olimme kolmen tamman kanssa kantakirjaustilaisuudessa, josta kaikki saivat kolmospalkinnot. Március Larinean pisterivi oli paras ja se näytti tältä: 16 + 18 + 17 + 16, eli yhteensä 67 pistettä. Breandan Fedelma ei jäänyt kuin kaksi pistettä Larineasta, koska sen pisterivi oli 16 + 16 + 17 + 16 eli 65 pistettä. Kolmanneksi jäi Breandan Cathryn, joka sai yhteensä 61 pistettä seuraavanlaisella pisteriville: 15 + 15 + 16 + 15.

23.08.2016

Siskoni Zafiro ilmoitti Bearin elokuun kantakirjatilaisuuteen, josta ori sai itselleen kolmospalkinnon pistein 16+16+15+15 = 62p. Itse ilmoitin Fian samaan tilaisuuteen, mutta se jäi pisteen päähän palkinnosta. Aion ilmoittaa tamman uusintaan ja toivoa, että neiti käyttäytyisi tällä kertaa paremmin ja saisi ansaitsemansa palkinnon.

06.08.2016

En pysy enää laskuissakaan mukana, joten sanottakoon, että Waddhia on aika mones ostos Alegresta. Viime kerralla sieltä tuli Breandaniin yhteensä kuusi hevosta ja niistä neljä oli oreja, joten oli hyvä kun löytyi lisää tammoja. Meillä alkaa muutenkin olla ns. liikaa oreja, niitähän on melkein yhtä paljon kuin tammoja, vaikka periaatteessa niitä pitäisi olla paljon vähemmän. Toisaalta, ainakin pystymme tarjoamaan laajan valikoiman sulhasehdokkaita muille irlannincobien omistajille.

Mutta sitten takaisin tähän uusimpaan ostokseeni, eli Hadiksi kutsuttuun mustaan tammaan. Neitihän on kyllä kulottunut auringossa ihan ruskeaksi, minkä takia itse epäilin sitä rautiaaksi, kun ensimmäisen kerran sen näin. Neitihän on kaunis kuin mikä ja luonnekin oikein mainio: Reipas, miellyttämisen haluinen, mutta silti oman arvonsa tunteva.

30.06.2016

Kesäkuun VVJ-Cupissa oli tarinaluokka ja sen tehtävänanto vaikutti niin kivalta, että minunkin oli pakko osallistua! Kyseinen tehtävä oli seuraavanlainen: "Kerro kilpailusuorituksestasi muutamalla lauseella käyttäen vain hevosesi nimen ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Parivaljakolla osallistuessa valitse toisen hevosen nimen alkukirjain." Meni muutama hetki, kun pähkäilin, että minkä nimisellä hevosella saisin edes jotain aikaan. Käytännössä heti kaikki omat kasvatit oli poissa pelistä, koska suomen kielestä ei löydy ihan hirveästi B-kirjaimella alkavia sanoja, saatikka niistä saisi aikaan kertomusta kilpailusuorituksesta. Sama koski monia muitakin, koska Breandanista löytyy myös hevosia, joiden nimi alkaa jollakin seuraavista oikein käyttökelpoisista kirjaimista: C, D, F, Q, W, X ja Z.

Lopulta yhdeksi koekaniiniksi päätyi Scottish Caruso, hänen kanssaan piti siis keksiä S-kirjaimella alkavia sanoja ja sepittää sillä kertomus suorituksesta. Pitkään mietin ja pähkäilin, mutta en vain saanut kasaan kuin 15 sanaa ja tarina meni näin: "Skottilainen seniori-ikäinen stallioni sotkee suorituksen sekoittamalla seisahduksen sekä siirtymisen. Siinäpä sitä sitten seisotaan siirtymättä senttiäkään.". Ei se kovin huono lopulta ollut, koska pääsimme sijalle 3. Harmikseni osallistujia oli kuitenkin kahdeksan, joten emme saaneet sijoitusta. Eniten ehkä tavallaan häiritsi se, että meidän edelle kiipesi Ireth samalla kirjaimella, mutta hänen tarinassaan oli 30 sanaa, huikea suoritus!

Toinen koekaniini oli pippurinen pikkutamma Lilly Maisie ja L-kirjainten tarina oli seuraava: "Litsis loiskis, lätäköitä läjäpäin! Leidini liiku lainkaan, liekö levitoimallakaan lähtisi liikkeelle.". Omasta mielestäni se oli hauska, mutta eihän me palkintosijoille päässyt, vaan olimme kuudensia. Toisaalta kun miettii, kaksi ensimmäistä sijaa oli ihan omassa luokassaan pelkästään pituuden perusteella (voittajan tarinassa oli H-kirjaimella 38 sanaa), sijat 4 ja 5 tuli minun hevosille ja Maisan edellä oli jälleen kerran Ireth hyvällä jutullaan.

25.06.2016

Breandan Loralei ja Maralein LAC osallistuivat kesäkuun kantakirjatilaisuuteen ja ne molemmat nappasivat sieltä kakkospalkinnon! Tammat saivat hyvin tasaväkiset pisteet, koska Loralein pisterivi oli 18+19+19+16 eli yhteensä 72 pistettä ja Leillä oli 18+19+19+17 eli yhteensä 73 pistettä. Ainoastaan yhden tuomarin mielestä Loralei oli siis pisteen verran "huonompi" kuin Lei, joten käytännössä voidaan sanoa, että molemmat ovat aivan yhtä upeita.

Toinen yhteinen tekijä tammoilla oli se, että molemmat osallistuivat tilaisuuteen vanhempiensa kantakirjapalkintojen myötä. Lisäksi ne olivat Breandanin ensimmäiset irlanincobit, jotka tällä verukkeella pääsivät mukaan, kaikki muut ovat tähän mennessä osallistuneet omalla näyttelysaavutuksellaan. Olin kyllä ilmoittanut Loralein VSN-näyttelyynkin, päätarkoituksena juurikin se, että tamma saisi osallistumisoikeuden kantakirjaan. Mutta eipä tuo haittaa, tamman ansaitsema SW4-palkinto on oikein kiva lisä osoittamaan, että tammalla todellakin on rakenne kohdillaan!

15.05.2016

Taas pääsi vilahtamaan ihan noin vain yli puoli vuotta siitä, kun Breandanista oli viimeksi hevosia kantakirjatilaisuudessa. Toukokuun tilaisuuteen ilmoitettiin tällä kertaa kolme hevosta, omat kasvatit Dymphna ja Alastar sekä yksi uusimmista tulokkaista, Celebrian. Ilokseni sain huomata, että kaikki saivat kakkospalkinnot. Hanna ja Star ovat molemmat päässeet Virtuaalisten Show-näyttelyiden voittokehään, joten niiltä saattoi odottaakin hyvää palkintoa, mutta Briasta en ollut ihan varma, koska tammalla oli takanaan irtoSERT.

Ei sillä, että irtoSERT tai kantakirjan kolmospalkinto olisi mitenkään huonoja saavutuksia, ei todellakaan. Tähän mennessä kantakirjasta on vain tullut enemmän kolmosia kuin kakkospalkintoja, ykkösiä ei meidän hevosille ole tullut vielä yhtäkään. Osakseen senkin takia odottaa enemmän sitä kolmosta ja pääseepähän sitten suuremmin yllättymään, kun sieltä tuleekin kakkonen.

16.04.2016

Huomasin sattumalta, että Alegresta löytyy tuttu irlannicob myynnistä. Kyseessä oli Hopearinteen Brediénne, joka on Reinon emä. Periaatteessa jo se, että kyseessä on omistamani hevosen emä ja on vaarana, että tamma joutuisi lopetettavaksi, on jo tarpeeksi hyvä syy tarjota tammalle kotia. Mutta on takana muutakin, koska tiedän tamman olevan hyvä valjakkohevonen. Niitähän ei koskaan voi olla liikaa, joten tein heti tammasta tarjouksen. Ei mennytkään kauaa, kun sähköpostiini vastattiin ja niinpä tamma laitettiin heti seuraavana päivänä matkalle Breandaniin.

17.12.2015

Yleensä jokaiselle kasvatille mietitään yksilöllisesti juuri sille sopiva nimi, esimerkiksi sen ulkonäön tai alustavan luonteen mukaisesti, vanhempien nimiä miettien tai muista vastaavista. Tietysti kaikille mietitään juuri niille sopiva nimi, mutta joskus tykkäämme nimetä kasvattiryhmän yhteisesti. Meillä syntyy hyvin harvoin useampaa varsaa lähekkäin, joten nimiryhmät on ennemmin kuukausien aikana kuin viikkojen.

Kahteen ensimmäiseen vuoteen emme käyttäneet mitään niin kutsuttuja nimiperheitä, mutta viime vuonna huhti-toukokuussa teemaksi tuli Game of Thrones, minkä myötä Breandania jäivät asuttamaan Wildfire, Nymeria, Eddard, Shireen sekä todella harvinaiset kaksoset Benjen ja Brienne. Nyt koko kasvatusaikani toinen nimiperhe sijoittuu marras-joulukuulle ja näiden varsojen nimien teemana on irlantilaiset linnut.

Väriviittauksina esimerkiksi Breandan Blackcap (mustapääkerttu), jolla on tumma pää kuten nimikkolinnullaan, ja Breandan Jackdaw (naakka), joka on kauttaaltaan musta. Breandan Fulmarin (myrskyliitäjä) nimitys ei luonnollisestikaan tule tämän valko-harmaan linnun värityksestä, vaan ennemmin sen nimen liitäjä-osasta. Ulmariksi nimetty orivarsa on pienikokoinen, mutta sen laukka on todella kaunista katseltavaa, se näyttää oikeasti liitävän pitkin tarhaansa. Mainittakoon lopuksi vielä porukan tämän hetken ainoa tamma eli Breandan Starling (kottarainen), jonka nimi tulee lyhykäisyydessään siitä, että tammalla on niin täydellinen tähti otsassaan, että oli pakko etsiä nimestä viittaus siihen.

20.11.2015

Tuiskulassa järjestettiin tallin kaksivuotispäivän kunniaksi Tuiskula Special -niminen valjakkoajokilpailu, johon kuului kymmenen valjakkosuoritusta vaativalla tasolla. Jokainen suoritus laskettiin yhteen ja valjakon lopullinen sijoitus määräytyi sen mukaisesti. Kuten tallin omistaja felissa jo kertoi, kilpailu totisesti näytti enemmän Breandan Special -suoritukselta, mutta eipä ihmekään: Puolet koko luokan osallistujamäärästä oli brandanilaisia ja suurin osa kaikista hevosista oli varmasti keskenään hyvin tasaväkisiä. Olisi siis ollut jopa ihme, jos Breandan-nimisille ei olisi tullut sijoituksia. Nythän toki kävi niin, että kolme parasta olivat kaikki breandanilaisia ja näistäkin kaksi vieläpä minun omistuksessa olevia.

Koko kilpailun voittajaksi kruunautui Brienne ja kolmanneksi sijoittui Shireen ja olenkin hyvin tyytyväinen molempien tammojen suorituksiin. Täytyy heti kyllä myöntää, että kärkikolmikko oli hyvin tasaväkinen: Toiseksi tulleella Wardellilla oli vain yhden pisteen ero Brienneen ja Shireenkin oli vain kolmen pisteen päässä voitosta. Tämän jälkeen oli hieman suurempi piste-ero, kun neljänneksi tullut (yllätys yllätys, jälleen minun omistama breandanilainen) Flick oli jo 12 pisteen päässä ykkössijasta.

14.11.2015

Jäin märehtimään Bellan puolikkaan pisteen vajetta paremmasta palkinnosta, etten edes kerennyt hehkuttamaan Tellan ykköspalkintoa. Rakenteesta tamma sai pisteen vähemmän kuin kaverinsa yli 6,5 pistettä, kun kymmenen on maksimi. Ihan hyvä tulos, onhan se vähän takakorkea ja monesti sitä ei millään saa seisomaan suorassa, vaan aina se on vähän sumpussa. Kilpailusuorituksista tuli täydet, niin omista kuin varsoista, koska ovathan ne menestyneet kaikki todella hienosti! Sukulaisistaan Tella sai 15 pistettä 20, mihin olen oikein tyytyväinen. Lisäpisteistä tuli täydet 15 ja Cup-sijoituksiakin tammalla oli neljä, joista tuli kivat lisäpisteet ja näin tamma sai (niukin naukin) ykköspalkinnon.

06.11.2015

Ei ole todellista, ei vaan ole! Puoli pistettä, puolikas piste 100 pisteestä! Yksi vaivainen puolikas piste 99,5 pisteen lisäksi, niin Bellakin olisi saanut Valjakkoajojaoksen laatuarvostelusta ykköspalkinnon. Huvittavinta toki se, että lähdettiin ajatuksella: "aika luottavainen kakkosenkin mahdollisuuteen." Joten tietenkin olen aivan älyttömän tyytyväinen palkintoon, mutta kyllähän nyt tuollainen puolen prosentin osuuden puuttuminen pikkasen kismittää. Mutta ei se mitään, odotellaan, että Bellan varsat pääsevät myös näyttämään omat kykynsä ja laatunsa, niin sen jälkeen mennään sitten korottamaan Bellankin palkintoa.

Rakenteesta Bella sai 7,5 pistettä kymmenestä, johon olen varsin tyytyväinen, onhan tamma esimerkiksi aika etupainoinen. Omasta ja jälkeläisten kilpailusuorituksista tuli täydet pisteet, kun taas muiden sukulaisten kohdalla päästiin nihkeästi yli puoleen väliin. Lisäpisteosiosta tuli myös täydet osiot ja Cup-sijoituksista tamma nappasi kuusi erityispistettä.

05.11.2015

Olen jälleen kerran yhden dyanthalaisen irlannincobin omistaja. Tällä kertaa kyseessä on sentään pitkästä aikaan ori! Neljä viimeisintä dyanthalaista olivat nimittäin tammoja ja nyt kun mietin asiaa tarkemmin, ei ole edes kahta kuukautta, kun viimeisin niistä saapui talliin. Dyantha's Farah on tämä nyt toiseksi uusimman tittelin saava neitokainen, minkä lisäksi tamma on myös ainoa, joka tuli vasta vanhemmalla iällä Breandaniin. Kaikki muut ovat tulleet melkein heti vieroituksen jälkeen, niin myös uusin herra Dyantha's Cricket. Saa nähdä tuleeko Cricketista emänsä tavoin yksinäinen sielu, koska emältäänhän varsa saa eniten vaikutteita. Voisin kyllä kuvitella, että orin varsamaisuus saa sen tutustumaan muihin nuoriin ja siten muuttumaan seurallisemmaksi kuin emänsä.

Kasvattajan lisäksi Farahin ja Cricketin toinen yhtäläisyys on se, että molempien kanssa tullaan kilpailemaan valjakkoajon lisäksi myös kouluratsastuksessa. Minulla alkaakin kasvaa jo aikamoinen lauma kouluhevosia, vaikka tarkoituksenani olikin pysyttäytyä vain valjakkoajon parissa. Mutta mikäs siinä, hevoset ja liikuttajatkin tykkäävät vaihtelusta ja kyllähän koulu ja valjakkoajo sen verran käsikkäin kulkee, että niistä on toisilleen paljon hyötyä. Farahin kanssa on päädytty helppo B -tasolle, mutta katsotaan saataisiinko Cricket koulutettua isänsä tavoin helppoon A:han. Olen kyllä tyytyväinen, vaikka Cricket "jäisi" helppo B:hen, mutta olisihan se silti kiva saada uusi jopa helppo A -tason irlanninncob. Varsinkin kun kyseessä on ori, niin siitä voitaisiin haluta enemmän varsoja, kun se pärjää niin valjakossa ja rodulleen suhtkoht korkealla tasolla koulussakin.

25.10.2015

Reilu viikko takaperin meiltä oli pitkästä aikaa kantakirjatilaisuudessa hevosia ja nyt ilmoitin kaksi tammaa jopa laatuarvosteluun! Bella ja Tella ovat molemmat kisansa kisanneet ja olleet kisaeläkkeellä jo useamman kuukauden, joten nyt niiden on vihdoin aika petrata jälleen ja mennä osoittamaan taitonta painolajinsa suurimmassa tapahtumassa, Valjakkoajojaoksen laatuarvostelussa. Tiedän, että molemmat tulevat saamaan helposti kolmospalkinnon olen aika luottavainen kakkosenkin mahdollisuuteen.

Suurimmat kysymysmerkit ovat tammojen rakenteellinen menestys sekä sukulaisten arvostelu. Tellahan on jo osoittanut olevan kelporakenteinen, onhan se saanut Champion-arvonimen ja kolmospalkinnon kantakirjasta, mutta Bella on asia erikseen. Onhan se nätti kuin mikä, mutta näyttelyistä ei tullut kovin hyvää palautetta. Voinkin nyt vain toivoa, että molemmat saisivat sopivasti pisteitä hankalimmista osa-alueista ja nappaisivat vähintään sen kakkospalkinnon. Olen kyllä ehdottoman ylpeä kolmoseenkin, mutta ainahan se parempi palkinto olisi mieluisampi. Eipä auta kuin toivoa ja pitää peukkuja pystyssä!

15.10.2015

Meillä oli tänään pitkästä aikaan hevosia kantakirjatilaisuudessa ja tällä kertaa molemmat tammat saivat ansaitusti kakkospalkinnot. WND Dwinnien pisterivi oli 18+17+19+19, mikä johti siihen, että tamman yhteispistemäärä oli 73 pistettä. Breandan Aoife jäi yhden pisteen päähän Dwinniesta saadessaan jokaiselta neljältä tuomarilta 18 pistettä eli yhteensä 72 pistettä. Olen todella tyytyväinen molempiin tammoihin, ne käyttäytyivät oikein mallikkaasti, vaikka kummankin kanssa on käyty ainoastaan yhden kerran näyttelyissä.

29.07.2015

Honey Hill Farmin omistaja Mette päätti luopua kolmesta irlannincobistaan kokiessaan, ettei pystynyt tarjoamaan niille sellaista kotia, jotka hevoset ansaitsevat. Onnekseni satuin huomaamaan myynti-ilmoituksen ennen muita, koska kaikki kolme olivat oikein mainioita yksilöitä Breandanin joukkoon.

Ensimmäisenä mainittakoon joukon vanhin, joka on myös kahden muun isä. Rock Like Jiroko on Mirksin maahantuoma komea ja rauhallinen ori, jolla on kilpailtu monessa eri lajissa. Aion jatkaa Jiron kanssa kouluratsastuksen ja valjakkoajon saralla, mutta esteiden hyppäämiset jäävät vain harrastamiseksi.

Aisling on Jiron varsoista vanhempi, vaikka sillä ei olekaan kovin paljon ikäeroa puoliveljeensä Tuiskulan Rónániin. Assiksi kutsuttu tamma on Kadotettujen Suomenhevosten kasvatti, mistä se lähti Metelle heti puolivuotiaana. Mette koulutti tammasta oikein hienon valjakkohevosen, jonka kanssa pääsemmekin heti harjoittelemaan ja kilpailemaan.

Edellä mainittu Ronan on kolmikosta viimeisin, mutta ei todellakaan vähäisin. Pelkästään jo värinsä puolesta Ronan on aivan mielettömän upea hevonen, mutta siihen yhdistyy vielä nuoren herran reipas, utelias ja silti kuuliainen käyttäytyminen.

17.03.2015

Muistan vieläkin hyvin kirkkaana sen päivän, kun elämäni ensimmäinen ja tähän asti edelleen ainoa tuplavoikko irlannincob-kasvatti lähti luotani. Se oli hyvin haikea päivä, vaikka ainahan ne on, oli hevonen sitten ihan tavallinen mustankirjava tai erikoisemman värinen tapaus. Mutta jotenkin Felin kohdalla asia vain riipaisi enemmän, mikä oli outoa jo sen takia, että kyseessä oli alun alkaen toisen omistukseen menevä hevonen ja vieläpä niin sanotusti ulkopuolisesta orista oleva tapaus. Mene ja tiedä mikä siinä sitten oli, mutta nyt tämä todella harvinaislaatuinen ori olisi tulossa takaisin!

Felin omistaja Miia otti minuun yhteyttä muutama viikko sitten ja ilmoitti surullisena, että erinäisten syiden takia hän joutuisi luopumaan melkein kaikista hevosistaan. Tiedän kuinka tärkeä Feli oli hänelle, joten mielikuvitukseni ei millään riittänyt keksimään syitä, minkä takia hän joutuu luopumaan orista. Vaikka olin hyvin harmissani hänen puolestaan, olin silti iloinen, että hän otti minuun yhteyttä.

Felin lisäksi hänellä oli toinenkin kasvatti ostettu minulta, kaunis hopeanruunikonkirjava tamma Breandan Jody, joka sekin oli siis erikoisemman värinen hevonen. Sanoin hänelle, että ostaisin molemmat hevoset oikein mieluusti takaisin Breandaniin ja hän saisi aina tulla katsomaan niitä. Lisäksi kerroin, että jos hänen elämäntilanne joskus paranee siihen pisteeseen, että hän haluaisi molemmat, toisen tai ihan uuden irlannincobin, olisi hän aina tervetullut Breandaniin.

28.02.2015

Meiltä oli tänään pitkästä aikaa hevonen Valjakkoajojaoksen laatuarvostelutilaisuudessa ja tällöin kyseessä oli Lilly Maisie, joka sinne vietiin. Ja kyllä oli iloinen yllätys, kun saimme tamman arvostelulomakkeen, koska pisterivin lopussa komeili kaunis VVJ-I-palkinto! Yhteensä tamma sai 102,5 pistettä ja ykköspalkinnon rajana oli täydet sata pistettä. Eli aika rajoilla mentiin, mutta ykkönen mikä ykkönen!

Rakenteesta tammalle annettiin seitsemän ja kahdeksan pistettä, joten tamma sai siitä osuudesta 7,5/10 pistettä. Vanhempien arvosteluun kuului useampi eri osio, mutta kaikenkaikkiaan tamman lopputulos oli 20 pistettä, kun periaatteessa maksimimäärä oli 25. Jälkeläistenkin arvostelun maksimipistemäärä oli vanhempien tapaan 25, mutta koska yksikään tamman varsoista ei ole vielä käynyt laatuarvostelussa, jäi tässäkin osiossa laatuarvostelupalkinnoista saatavat viisi pistettä saamatta. Saihan tamma silti periaatteessa täydet pisteet, koska 20 pistettä se sai kaikenkaikkiaan jälkeläisistään. Maisalla on kilpailtu todella paljon ja sillä oli reilusti myös sijoituksia, joten se sai kilpailuosiosta täydet komeat 40 pistettä. Viimeisin arvostelukohta oli niin kutsutut lisäpisteet, joissa saa pisteitä esimerkiksi muista palkinnoista. Tammallahan on plakkarissaan kantakirjapalkinto sekä VIR MVA Ch -arvonimi, joten se sai niistä pisteitä tässä osiossa. Tästäkin osuudesta tamma sai täydet 15 pistettä.

20.02.2015

Vuosi sitten kokenut parivaljakkomme Bella ja Silja saivat siirtyä kokonaan kilpailueläkkeelle, koska silloin lajin laatuarvostelussa sai lisäpisteosiossa enintään kuusi pistettä VVJ-Cup-sijoituksista. Lisäksi pisteitä jaettiin niin, että voitosta sai kaksi pistettä ja muista sijoituksista yhden pisteen. Tämän myötä tammojen neljä muuta sijoitusta ja yksi voitto toi niille täydet pisteet Cup-sijoitusta eikä niiden tarvinnut enää kilpailla.

Pisteytystä kuitenkin muutettiin lähes heti eläköitymispäätöksen tehtyämme ja nykyään pisteitä saa rajattomasta Cup-sijoituksista eikä voitosta saa enää kahta pistettä vaan ainoastaan yhden. Niinpä jatkoimme Bellan ja Siljan kanssa treenaamista kuukausittain järjestettävään suurtapahtumaan eli VVJ Cupiin toivoen, että tammat niittäisivät lisää hienoja sijoituksia, jolloin ne pärjäävät paremmin laatuarvostelussa, johon molemmat tammat tullaan viemään - ennemmin tai myöhemmin.

11.01.2015

Ryöväri saapui tänään Suomesta asti meille. Orin oli tarkoitus tulla jo vieroituksen jälkeen, mutta Suomessa oli niin kovat lumimyräkät, että sovimme siirtävämme muuttoa vuodelle 2015. Lisäksi kasvattaja kertoi, ettei Ryöväri ottanut vieroitusta ihan niin mallikaasti kuin monet muut varsat. Niinpä senkin takia oli parempi katsoa, että ori rauhoittuu hieman ennen kuin sen elämään tehdään toinenkin suuri muutos. Ja kyllä odotus kannatti: Hakiessani lentokentältä komeaa voikonkirjavaa oria, oli se hyvin rauhallinen, vaikka oli juuri ollut ensimmäistä kertaa lentokoneessa.

20.12.2014

Tuiskulan Ryövärin nimi on ehkä hieman erikoisempi irlannincobille, varsinkin kun kasvattaja muutenkin nimeää varsansa irlantilaisilla nimillä. Kun sain tietää tästä orivarsasta ja sen vanhemmista, varsinkin emästä, jonka lempinimi oli Ronja, tuli minulle heti mieleen kirja Ronja, Ryövärintytär. Ostotarjousta tehdessäni minun oli yksinkertaisesti pakko kertoa kasvattajalle, että Tuiskulan Ryöväri olisi niin kiva nimi tälle varsalle. Ja onneksi hänkin piti nimestä ja niinpä minun matkaani lähtevä voikonkirjava ori sai kokonaan suomenkielisen nimen.

20.10.2014

Breandan Wannabe osallistui lokakuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai III-palkinnon pistein 18 - 17 - 17 - 17 = 69p.

20.10.2014

Mallaid LAC osallistui lokakuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai III-palkinnon pistein 16 - 20 - 14 - 18 = 68p.

15.10.2014

Lokakuussa oli Breandan Somhairlen ja Breandan Morriksen vuoro käydä näyttäytymässä hevoskantakirjatilaisuudessa. Aamulla vähän pelkäsin, mitä hommasta tulee, koska säätiedotus lupasi vettä koko päivälle ja Harle tunnetusti ei pidä vesisateesta. Onneksemme tiedotus ei taaskaan pitänyt paikkaansa, koska sade oli loppunut saapuessamme tallille, jossa tilaisuus pidettiin eikä sitä tullut lisääkään koko sinä aikana, kun olimme paikalle. Morris ja Harle molemmat käyttäytyivät siis varsin mallikkaasti. Morris sai II-palkinnon pistein 17-18-17-18 = 70 p. ja Harle sai III-palkinnon pistein 15-16-17-18 = 66p.

05.10.2014

Xanthine eli tutummin Santtu muutti tänään Breandaniin, kun sen entinen omistaja rebely joutui myymään sen ajanpuutteen vuoksi. Ori on kilpaillut ahkerasti vaikean tason valjakkoajossa, jonka parissa luultavasti jatkamme vielä ainakin muutaman kilpailun verran, kunnes ori saa siirtyä pääpainotteisesti siitoshevoseksi. Valjakkoajon lisäksi Santtu on myös ratsukoulutettu ja se on sijoittunutkin helppo A -tason kisoissa. Tulemme varmasti osallistumaan myös joihinkin koulukisoihin orin kanssa, jolloin pääsen näkemään miten se käyttäytyy kilpailutilanteessa myös ratsailta.

15.09.2014

Minni osallistui syyskuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
17-15-18-16 = 66p. = KTK-III Tyypiltään raskas. Sopusuhtainen tamma, hieman lyhyt kaula. Jalat hankala arvostella vuohiskarvojen ja hännän vuoksi, mutta vaikuttavat suorilta.

15.09.2014

Muiris osallistui syyskuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-14-17-14 = 61p. = KTK-III
Orileima saisi olla vahvempi. Lyhyt paksu kaula ja piirteetön säkä. Laskeva lautanen. Suorat jalat.

30.07.2014

"Eiköhän tämä ala olla tässä Maisan osalta", sanoin siskolleni, joka talutti valjakkohevostaan traileriin. "Niinpä, vaikka ihan hyvinhän suoritus meni. Taso vaan oli niin huima", Jade vastasi. "No kyllä, ihan mielettömiä suorituksia!" Silitin mustanpuhuvaa tammaa ja sanoin sille lempeästi: "Parhaasihan sinä teit, ihan niin kuin aina. Mutta eiköhän sinun ole jo aika päästä eläkkeellä näistä touhuista ja keskittyä varsojen kasvattamiseen." Pienikokoinen irlannincobtamma hörähti, kun rapsutin sitä korvan takaa. Jade toi tammalle heiniä, joita tamma alkoikin heti mutustamaan tyytyväisenä. "Tehdään sille kotona vähän maukkaampi ateria, eläköitymisen kunniaksi. Hassua kyllä puhua, että toinen jää eläkkeelle, eihän Maisalla ole ikää vielä kymmentäkään vuotta. Mutta eläke mikä eläke ja eihän se nyt kokonaan eläköidy, onhan sillä edessä vielä monta varsojen täyteistä vuotta." Sanoin, kun suljin trailerin oven. "Niinpä", Jade vastasi naurahtaen.

18.07.2014

Bella astutettiin Nathanilla aika tarkalleen yksitoista kuukautta sitten, joten lähipäivät on kuluneet synnytystä odotellessa. Tamma siirettiin jo viikko sitten synnytyskarsinaan, koska se näytti merkkejä tapahtuman lähestymisestä, mutta varsaa ei siltikään vain kuulunut. Paitsi sitten, kun eräänä aamuna ruokinnan aikaan kuulin pienen inahduksen synnytyskarsinoiden luota. Tällä hetkellä meillä oli kolmekin tammaa synnytyskarsinoissa ja yhdessä oli jo varsakin, joka syntyi pari päivää sitten. Oletin, että kyseinen ääni lähti juuri tästä orista, joten menin Nannyn karsinalle. Ääni tuskin kuitenkaan tuli mustankirjavasta pikkuisesti, koska se nukkui sikeästi emänsä jaloissa.

Seuraavassa karsinassa torkkui Raich ilman perheenlisäystä, joten jatkoin kolmannelle karsinalle, jossa Bella kokeneesti pesi uutta tulokastaan. "Voi että, onpa sinulla suloinen varsa siellä", tervehdin tammaa, joka alkoi puskemaan varsaa vihjatakseen sitä nousemaan ylös. Pienokainen ei ensin tehnyt elettäkään noustakseen, mutta emän tomeran hörähdyksen jälkeen se alkoi ojennelle pitkiä koipiaan. Varsa pääsi jaloilleen, mutta muksahti hetken päästä takaisin maahan. "Ja ei kun uudestaan vaan", kehoitin lempeästi varsaa, joka hoiperteli taas ylöspäin. Huterasti se pääsi ja myös pysyi ylhäällä, jolloin Bella ohjasi varsan syömään.

Kävin hakemassa Bellan aamuruuan ja kaadoin sen hevosen ruokakaukaloon sanoen: "Tässä sinullekin vähän syötävää, olet varmaan todella nälkäinen." Tamma tulikin heti jälkeeni kaukalolle ja alkoi syömään ruokaansa. Menin sivummalle katsomaan uutta varsaa, jonka huomasin tammaksi. "Oletpa sinä kyllä nätti", kehuin varsaa, kun astuin vähän lähemmäksi sitä. Varsa tuijotti minua ja ojennettua kättäni: "Tule vain, ei mitään hätää", sanoin varsalle lähestyessäni sitä. Varsa ei tullut lähemmäksi, mutta ei myöskään lähtenyt kauemmaksikaan, joten menin rauhallisesti sen luokse. Se antoi koskea itseensä eikä Bellakaan ollut asiasta moksiskaan, kuten ei edellistenkään varsojensa kanssa. Hetken silittelin varsaa, kunnes lähdin miettimään kauniille ruunivoikolla tammavarsalle nimeä.

11.06.2014

Lillyn on odotettu synnyttävän neljättä varsaansa jo jonkun aikaa, mutta vieläkään ei ole ollut siihen viittaavia merkkejä. Hevosenhoitajaamme Jaanaa odottikin yllätys synnytyskarsinassa, kun hän vei Lillylle iltaruokaa. Tamma nuokkui rauhallisesti keskellä karsinaa ja sen mahan alta näkyi neljä ylimääräistä mustankirjavaa jalkaa.

"Hei tyttöseni", Jaana tervehti mustaa tammaa, "Mikäs sinulla on siellä piilossa." Lilly vilkaisi hoitajaa ja hirnahti hiljaa tervehdykseksi. Pienet kirjavat jalat lähti liikkeelle ja musta pää kurkisti emänsä kaulan alta. "No hei pikkuinen", Jaana sanoi lempeästi varsalle, "minä toisin äidillesi vähän ruokaa." Jaana avasi karsinan oven, kun oli varma, ettei Lilly tai varsa vastustellut sitä. Hän kaatoi tamman ruuan ruokatelineeseen ja siirtyi kauemmaksi, jotta Lilly saisi syödä rauhassa.

Pieni varsa ei enää ujostellut outoa kaksijalkaista, vaan tuli rohkeasti nuuhkimaan Jaanaa emän siirryttyä syömään. "Sinähän olet oikein nätti tyttö", Jaana aloitti jatkaen: "Ja oikein rohkeakin vielä." Varsa antoi hoitajan silittää itseään hetken, kunnes sillekin tuli nälkä ja se siirtyi emänsä luokse juomaan maitoa. "Minäpä jätän teidät syömään rauhassa ja menen kertomaan omistajallenne iloiset uutiset", Jaana sanoi siirtyessään pois karsinasta.

"Lilly synnytti mustankirjavan tammavarsan", Jaana kertoi, kun löysi minut toimistostani. "No niin, johan sitä on jo odoteltukin!" Lausahdin samalla, kun suljin ohjelmat tietokoneeltani. "Miltäs varsa vaikutti, oliko arka niin kuin emänsä kuuleman mukaan oli?" "Ei lainkaan, vaikka alkuun kuikuilikin emänsä takaa", Jaana aloitti, "Mutta kun Lilly meni syömään, tuli varsa pyytämättä luokseni ja antoi silittääkin itseään ilman mitään ongelmaa. Sitten sillekin tuli nälkä ja se meni syömään." Hymyilin ja sanoin: "Loistavaa, todella hienoa! Siellä voidaan siis hyvin, joten voimme antaa niiden syödä rauhassa ja menen huomenna tutustumaan uuteen neitiin. Sinä voitkin sitten alkaa miettiä varsalle nimeä." Meillä on nimittäin käytäntö, että varsan niin sanottu löytäjä saa halutessaan keksiä sille nimen.

28.05.2014

Breandan Alec on niin sanottu tilausvarsa, jonka tuleva omistaja oli siis valinnut tallista haluamansa orin ja tamman. Tietenkin meillä oli viimeinen sana siihen, että voidaanko valitusta yhdistelmästä tehdä varsaa, mutta tässä tapauksessa sille ei ollut mitään estettä ja niin Alec sai alkunsa ja syntyi vappupäivänä 2013.

Reilu neljä vuotta tästä Alecin omistaja Laura joutui haikein mielin kuitenkin myymään orin ja otti ensimmäisenä minuun yhteyttä. Sovimme heti, että ori palaa takaisin synnyinmailleen eikä mennyt kauaa, kun ori nousi trailerista samalle hiekkatielle, josta se reilu kolme vuotta sitten lähti matkaan.

Lauran luona Alec oli kilpaillut niin valjakkoajossa kuin myös koulussa ja esteilläkin. Breandanissa ori saa jatkaa kilpailemista valjakkoajossa sekä kouluratsastuksessakin, mutta esteratsastus ei tule jatkumaan, koska se ei ole meidän periaatteiden mukaista.

22.04.2014

Ramya Abel on HM / Ramya Ranchin komea orikasvatti, joka oli myynnissä eräällä foorumilla. Kerroin olevani kiinnostunut orista ja koska alkuperäinen ostajaehdokas ei halunnut hevosta huonon painotuksen takia, suostui kasvattaja myymään hevosen minulle. Breandanissa Abel pääsee jatkamaan kilpailemista, kunnes saavuttaa neljänkymmenen sijoituksen rajapyykin valjakkoajossa. Tämän jälkeen ori siirtyy täyspäiväiseksi siitoshevoseksi ja tulee varmasti saamaan useita upeita varsoja.

02.04.2014

Muutama vuosi sitten minuun otti yhteyttä eräs kasvattini omistaja, joka oli kiinnostunut saamaan toisenkin varsan Breandanista. Tällä kertaa hän ehdotti, että hänen oma orinsa astuisi tammani Dyantha's Caitrian. Tämä sopi minulle oikein hyvin, joten sovimme, että ottaisin häneen yhteyttä heti, kun Katri on tiineenä. Täysin sattumalta ei mennyt kuin pari viikkoa, kun saatoin soittaa Miialle ja sovimme astutuksesta.

Reilun yhdentoista kuukauden jälkeen Katri synnytti oikein komean cremellonkirjavan orivarsan, josta uusi omistaja Miia oli aivan haltioissaan. Vaikka hän itse asuikin kaukana meiltä, kävi hän todella ahkeraan katsomassa uutta irlannincobiaan ja oli alusta asti mukana orin kasvatuksessa. Nimenkin hän sai tietysti keksiä ja niin ori ristittiin nimellä Fáelán.

Seitsemän kuukauden ikäisenä jo isoksi kasvanut Feli-lempinimen saanut oripoika pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa, jossa sen kanssa jatkettaisiin koulutusta. Orista aiottiin tehdä isänsä tavoin koulu- ja valjakkopainotteinen hevonen, joten sillä ei varmasti tulisi olemaan tylsää. Hieman haikein mielin luovuin ensimmäisestä tuplavoikosta kasvatistani, mutta minkäs sille mahtaa. Rapsutin vielä viimeisen kerran Felin vasenta korvaa, mistä se piti kaikista eniten. Sitten astuin trailerista ulos, hyvästelin Miian ja toivotin turvallista kotimatkaa.

26.03.2014

Breandanin kilpailut jouduttiin jäädyttämään koko maaliskuun ajaksi, koska historian pahimmat rankkasateet olivat pilanneet kilpakentät hengenvaaralliseen kuntoon. Emme halunneet riskeerata kilpailijoita itseään, heidän hevosiaan tai edes kalliita valjakkokärryjä, joten katsoimme parhaaksi, ettemme järjestä lainkaan kilpailuja. Pelkäsin, ettemme pystyisi järjestämään edes kuun lopussa olevaa VVJ-Cupia, mutta onneksi rankkasateen antoivat periksi puolen välin jälkeen ja pääsimme laittamaan kentät ihmeellisen nopeasti entiseen loistoonsa.

28.02.2014

Vaikeassa parivaljakossa kilpailleet Bella ja Silja saavuttivat tänään viimeisen etappinsa valjakkoajon parissa: Tammat saivat viidennen sijoituksen Valjakkoajojaoksen alaisessa VVJ-Cupissa ja koska niillä oli allaan jo yksi upea voitto, ei niiden tarvitse enää osallistua VVJ-Cupiin. Valjakkoajon laatuarvostelussa saa nimittäin lisäpisteitä VVJ-Cup-sijoituksista, mutta ainoastaan kuuteen pisteeseen asti. Lisäksi voitosta saa kaksi, muista sijoituksista yhden pisteen, joten yksi voitto ja neljä sijoitusta tuo täydet lisäpisteet.

Bellalla ja Siljalla oli ennen helmikuuta useampi kisa, jossa sijoitukset vaihteli kuudennesta sijasta viimeisen kymmenen joukkoon. Halusimme kovasti saada tammoille niiden kaipaaman viimeisen sijoituksen, joten lisäsimme niiden harjoituksia ja se selkeästi kannatti. Nyt tammat pääsevät enemmän kuin ansaitulla kilpailueläkkeelle ja pääsevät keskittymään kokonaan siitostamman touhuihin.

15.01.2014

Murchadh osallistui tammikuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
17-18-17-17 = 69p. = KTK-III
Hyvät tyypit. Kaula on lyhyt, mutta muuten hyvän mallinen. Aavistuksen pysty lapa ja selkeä säkä. Hyvä runko sekä lihaksikas olemus. Kuitenkin ryhditön. Vahva takaosa. Ej takanojoiset ja sapelit. Komeat jouhet.

15.01.2014

Breandan Francene osallistui tammikuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-16-14-14 = 60p. = KTK-III
Hyvä rotuleima. Nuoren oloinen ja kehittymätön. Ahdas kaulan ja pään liittymä. Notko selkä. Takakorkea. Ej sapelit, tj vennot vuohiset.

30.12.2013

Raghnall osallistui joulukuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-15-16-15 = 62p. = KTK-III
Kohtuullinen rotu- ja sukupuolileima. Ahdas kaulan ja pään liittymä. Kaula on lyhyt ja paksu. Alakaulainen. Pitkä säkä ja pysty lapa. Runko on tiivis ja selkä lyhyt. Takakorkea. Jyrkkä lautanen. Vej takanojoinen, oej näyttää hajavarpaiselta.

30.12.2013

Eby osallistui tänään Valjakkoajojaoksen laatuarvostelutilaisuuteen ja ansaitsi sieltä komean ykköspalkinnon! Orin pisterivi oli - 6,5 (6,5+6,5) + 41 + 30 + 20 + 4 = 101,5p. VVJ-I ja se sai seuraavanlaisen kommentin: "Komea, rodunomainen ori. Harja hankaloittaa etuosun arvostelemista."

10.12.2013

Breandan Felicity myytiin Destinylle yhdessä Breandanin vähäisistä kasvattimyynnissä. Tamma pääsi uuden omistajansa kanssa kisaamaan valjakkoajossa ja sai neiti yhden varsankin siellä. Joulukuussa 2013 omistaja joutui kuitenkin myymään Felicityn, koska hänen täytyi vähentää hevosmääräänsä. Niinpä hän otti yhteyttä minuun ja tietenkin olin kiinnostunut ottamaan tamman takaisin itselleni. Niinpä lähes valkoinen irlannincobtamma matkusti takaisin synnyinmailleen, jossa hän jatkaa kilpailemista valjakkoajon parissa ja myöhemmin saa lisää varsoja.

20.11.2013

"On ne geenihommat kyllä aika erikoisia!" sanoin siskolleni, kun olimme matkalla takaisin kotiin. Hevoseni Breandan Delora syntyi reilu vuosi sitten yön aikana ja aamulla katselin sitä hieman häkellyksissä: Tamma oli ulkonäöllisesti tuikitavallinen ruunikko, jolla oli takajaloissa puolisukat ja päässä leveähkö tähtipiirto. Ei värissä mitään vikaa, pidän hyvin paljon niin kutsutuista tavallisista väreistä, mutta olin odottanut hieman erikoisempaa väritystä tältä varsalta. Sen isä on oma orimme Joni, hyvin tumma rautias white blanket, eli sieltä suunnalta olisi voinut odottaa kivoja tiikerinkirjavuuksia. Emänkin puolelta löytyisi kirjavuusgeenejä: Hani kantaa niin sabino- kuin tobianokirjavuutta, joten ihan kumpi vain tai emän tavoin molemmat olisi voineet siirtyä Loraan.

Mutta kun ei, niin ei, Lora on väriltään ihan vain ruunikko - siinä ei ole edes yksinkertaista sabinokirjavuutta, joka olisi ollut mahdollista sen valkoisten merkkien puolesta. Mutta onhan se kuitenkin kaunis! Upeat mustat sukat vuohiskarvoilla, puolikkaat valkoiset sukat takasissa ja pään ihana merkki, niin ei haittaa yhtään, vaikka en vieläkään saanut odottamaani tiikerinkirjavaa tammaa.

30.10.2013

Bevin Aingeal osallistui lokakuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-14-16-15 = 61p. = KTK-III
Hyvä rotuleima ja tammaleima, ok kaula, notkoselkä, todella jyrkkä lautanen, ej todella takanojoiset ja vennot vuohiset

01.09.2013

Breandan Jaydonin kilpailu-ura lähti aivan uskomattoman hyvin: Orin ihka ensimmäinen kilpailustartti oli valjakkoajon suurkilpailussa, VVJ-Cupissa ja sieltä herra nappasi sijoituksen! Se tuli viidenneksi 112 osallistujan luokassa, mikä on todella hyvä suoritus, jopa kokeneelta kisahevoselta. Ori sai kotiin päästyään ansaitusti oikein herkkuannoksen iltaruuakseen, jonka se rohmusikin hyvin innokkaasti.

25.08.2013

Quintella osallistui elokuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-14-16-16 = 62p. = KTK-III
Hyvä rotuleima, hyvä sukupuolileima. Etupainoinen, notkoselkäinen, erittäin takakorkea, jyrkkä lyhyt lautanen. Takajalat sapelissa, ej erittäin takanojoiset ja sapelit, seisoo supussa.

25.08.2013

Breandan Sonnie osallistui elokuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-16-17-16 = 65p. = KTK-III
Komea, ryhdikäs ori. Lähes erinomainen rotuleima, hyvä skpleima. Pää ja päänliittymä eva. Lyhyt selkä, tiivis lyhyt runko. Erittäin jyrkkä huipukas lautanen. Ej takanojoiset, tj hieman etunojoiset, sapelissa, käyrät kintereet.

25.07.2013

Nathan Hale osallistui heinäkuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
17-16-15-17 = 65p. = KTK-III
Kaula ja pää osittain eva, vahva ja lihaksikas runko, lähes erinomainen orileima.

25.07.2013

Breandan Randal osallistui heinäkuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
19-18-16-18 = 71p. = KTK-II
Rodunomainen, ryhdikäs ori, vahva lihaksikas kaula, hyvä etuosa, pitkähkö pysty lapa, jyrkästi laskeva lautanen.

10.07.2013

Henkka muutti takaisin Breandaniin sen jälkeen, kun se oli asunut viisivuotiaaksi Hakalehdossa. Entinen omistaja joutui ajanpuutteen vuoksi karsimaan hevosmääräänsä, minkä myötä ostin häneltä kolme oria Henkan lisäksi. Suska on tehnyt hienoa työtä Henkan koulutuksen kanssa, ori on todella miellyttävä ajaa ja se tekee parhaansa ainakin kotikentillä. En ole ihan vielä viemässä oria kilparadoille, koska sillä on vielä vähän opittavaa ennen kuin sillä on mahdollisuuksia kisoissa. Lisäksi haluaisin niin kovasti saada orille parin ennen kuin aloittaisin aktiivisen kilpailemisen. Henkka tulee niin hienosti toimeen melkein kaikkien tallin hevosten kanssa, joten siitä saa varmasti todella hyvän parivaljakon. Harmikseni kaikki kisaikään tulevat ovat liian matalia Henkan pariksi eikä minulla todellakaan ole tarvetta ostaa uusia oreja talliin. Mutta ei se mitään, voimme harjoitella sen kanssa jonkun ns. jo varatun hevosen kanssa, joten se on sitten valmiina, kun joskus talliin tulee sille sopiva pari.

08.07.2013

Hakalehdon omistaja Suska joutui ikävän päätöksen eteen kesällä 2013, koska ajanpuutteen vuoksi hänen piti luopua joistakin hevosistaan. Ymmärtääkseni helpotin hänen päätöstään, kun lupasin hänen kolmelle irlannincobilleen rakastavan ja varsojen täyteisen elämän. Niinpä Slasco, Aeryn ja Fega muuttivat tänään Breandaniin, jonka hevoslukumäärä kasvoi heidän myötä täyteen sataan hevoseen. Kaikki orit on ratsu- ja ajokoulutettu, mutta pääsevät harrastamaan lähinnä vain jälkimmäistä, ainakin kisapuolella pysymme ainoastaan valjakon parissa.

Aeryn ja Fega ovat kilpailleet parivaljakossa vaativalla tasolla, joten aion jatkaa niiden kanssa siitä ja Slasco saa jatkaa yksin vaikealla tasolla. Minulla ei tällä hetkellä edes olisi sille sopivaa paria, minkä lisäksi entinen omistaja kertoi, ettei se ole ollut kovin yhteistyökykyinen toisen hevosen kanssa valjakossa. Jos minulle vielä tulee sopiva pari orille, aion kyllä kokeilla, miten niillä menee. Eihän sitä tiedä, jos edellisen parin kanssa ei yksinkertaisesti kemiat osuneet yhteen. Kaksi oria kun ei nyt muutenkaan ole ihan paras mahdollinen parivaljakko. Mutta sen näkee sitten, kun Breandaniin tulee tavalla tai toisella Slascolle muuten sopiva kaveri.

29.06.2013

Jälleen olin tutkailemassa hevosten myyntilehteä, vaikka meille oli syntymässä yhdeksän varsaa heinä-elokuun aikana. Ei siis todellakaan olisi tarvetta, aikaa tai välttämättä oikein tilaakaan muille hevosille, mutta tässähän sitä taas oltiin. Ja aina sieltä löytyy juuri sellainen ilmoitus, johon on pakko tarttua. En tiedä onko se universumin kirjoittamaton sääntö, että hyviä hevosia myydään silloin, kun niitä ei "pitäisi" ostaa. Tällä kertaa Herecia oli myymässä hieman vanhempaa tuotantoa niin sanotusti, oli ihan maitovarsoja varattavissa, pari vuotiasta, muutamia juuri koulutusikään tulleita ja pari lähes täysin koulutettuakin tapausta. Rotukirjo oli yhtä värikäs kuin ikäskaala: kaspianponeja, lewitzer, muutama amerikkalainen rotu ja tietysti irlannincob.

Viimeisin tapaus oli kaikista vanhin, juuri täyttänyt kolme vuotta ja ratsukoulutus jo aloitettu. Enyaksi kutsutun tamman vanhemmat ovat molemmat koulupainotteisia, mutta olen silti aina valmis kysymään, josko hevosesta saisi valjakkopainotteisen. Onhan minulla entuudestaan kolme muutakin myös kouluratsastuskilpailuissa käynyttä hevosta, joten eihän yksi niiden joukossa missään tunnu. Varsinkin kun viimeisimmältä puuttuu enää yksi ainoa sijoitus, minkä jälkeen sen kanssa voidaan keskittyä täysillä valjakkoajoon. Vaikka eihän kouluratsastuksen harjoittelusta ole lainkaan haittaa valjakkoajoon, päinvastoin.

Soitin heti kasvattajalle ja kysyin suoraan, lähteekö Enya valjakkohevoseksi. Sovimme, että tamman kanssa kilpailtaisiin myös kouluratsastuksessa ja osto oli sillä selvä. Minulla kävi tämän lisäksi aivan älytön tuuri, koska kasvattaja oli tulossa Irlantiin parin päivän päästä ja heille mahtuisi vielä yksi hevonen mukaan. Niinpä sovimme, että hän ilmoittaa tarkemman aikataulun sähköpostilla puhelumme päätteeksi ja menisin hakemaan tamman lentokentältä. Kiittelin vielä suuresti kasvattajaa ja lopetin sitten puhelun.

25.04.2013

Kantakirjauspäivä jälleen kerran, ajattelin mielessäni harjatessani kuraista Maisaa. "Mikä siinä on, että juuri silloin teidän pitää sotkea itsenne?" Puhuin ääneen hevoselle raapatessani lähes kuivaa mutaa hevosen lavasta irti. Pieni tamma vilkaisi suuntaani ja hörähti. "No, onneksi olen jo tottunut tähän ja osasin laittaa herätyksen tarpeeksi ajoissa, niin keretään puunata sinut ennen kuin lähdetään."

Tällä kertaa meiltä lähti ainoastaan yksi hevonen kantakirjattavaksi, koska pari muuta tammaa oli turhan tuhdissa kunnossa varsamahansa kanssa ja halusimme viedä orit toisessa tilaisuudessa. Niinpä Maisa sai lähteä yksinään matkaan minun ja Ciaran kanssa.

Tilaisuus meni mukavasti, sää oli hyvä ja Maisakaan ei tuottanut ongelmia. Harmikseni tamma jäi parin pisteen päähän kakkospalkinnosta, mutta onhan kolmospalkintokin todella hyvä. Tamma sai seuraavanlaisen lausunnon:
18-17-16-17 = 68p. = KTK-III
Hyvät leimat ja yleisvaikutelma. Lyhyt kaula, pystyt lavat, piirteetön säkä. Pitkä, mutta muuten hyvä, tiivis runko. Sapeliset etujalat, hyvät takajalat, vahva ja pyöreä takaosa.

18.03.2013

Dana osallistui tänään Valjakkoajojaoksen laatuarvostelun maaliskuun tilaisuuteen ja sai sieltä kakkospalkinnon! Olen todella tyytyväinen tulokseen, koska en odottanut ollenkaan ykköspalkintoa ja olisin tyytynyt hyvin myös kolmospalkintoonkin. Yhteensä tamma sai pisteitä 89, joten se olisi tarvinnut vielä seitsemän pistettä ykköspalkintoon. Tämä olisi ehkä mahdollistakin saada, tammalta jäi lisäpisteistä kolme pistettä ja sukuselvityksessä oli hieman puutteita, joita parantamalla voisi saada pisteen tai parikin lisää.

Rakenteesta Dana sai toiselta tuomarilta 5,75 pistettä ja toiselta 6,25 eli lopputulokseksi tuli 6/12 pistettä. Tuomarit kommentoivat tammasta seuraavaa:
- Kaunis tamma, hieno väritys. Positiivinen yleisilme.
- erinomaiset tyypit, ohut kaula, säkä melko olematon, hyvä sopusuhtainen runko, vahvat jalat, vennot vuohiset

Kisapisteistä Danalle kertyi 42 pistettä, koska tammahan voitti juuri helmikuun VVJ-Cupissa oman luokkansa, joten se sai siksi kaksi lisäpistettä tavallisten kisapisteiden päälle. Suvusta tamma sai vain 16 pistettä, joten sen selvitystä pitäisi siis parantaa, jos aikoo viedä tamman uudestaan arvosteltavaksi. Jälkeläisten kilpailumenestyksestä tamma sai 20, koska yksikään sen varsoista ei ole vielä ollut VVJ-laatiksessa. Lisäpisteitä Dana sai viisi kahdeksasta.

18.03.2013

Liinillä oli tänään astetta erikoisempi päivä, koska se osallistui Valjakkoajojaoksen maaliskuun tilaisuuteen. Tamma sai sieltä kakkospalkinnon, johon olen hyvin tyytyväinen. Yhteensä se sai 90,8 pistettä, joten jos haluaisin tammalle ykköspalkinnon, pitäisi sen saada reilu viisi pistettä ensi kerralla. Tämä olisi ihan mahdollista, koska tamman varsoilla ei vielä ole VVJ-palkintoja ja lisäpisteosiosta olisi mahdollisuus saada vielä kolme pistettä lisää. Kilpailuosiosta tamma sai täydet 40 pistettä, jälkeläisten kilpailutuloksista 20 pistettä ja lisäpisteosiosta tamma keräsi viisi pistettä.

Rakenneosiosta tamma sai 7+6,5 pistettä, eli keskimääräisest 6,8 pistettä, kun 12 olisi ollut täydet. Tuomarien kommentit Liinistä oli seuraavat:
Sievä tamma, kaulaa vaikea arvostella, saisi olla lihaksikkaampi, hyväasentoiset jalat. Kaunis pää!
- sopusuhtainen selkä lyhyehkö selkä, pyöreä takaosa, ej hieman takanoj, tj hyväasentoiset, kaula ohut, kaviot eva

11.03.2013

Francenen kanssa osallistuttiin tänään Breandanin ensimmäisten NJ-näyttelyiden varsaluokkaan, johon ikävä kyllä tuli vain yksi ainoa toinen osallistuja. Syynä varmaankin oli näyttelyiden päivämäärä: Maanantaisin ihmiset ovat tietenkin töissä eikä kaikilla ole mahdollisuutta livistää sieltä keinolla tai toisella viedäkseen hevosensa näyttelyihin.

Tammaani taisi hieman jännittää, koska se purki pukittelematta ja hirnumalla todella lujaa. "Sinullahan on energiaa", sanoin Francenelle. Päätin, että olisi parempi purkaa se energia kehän ulkopuolella kuin sen sisällä, joten talutin irlannincobin hieman kauemmas juoksutettavaksi. Tamma ei ensin saanut edes juoksemisesta kiinni, mutta kun se vihdoin tajusi, mitä siltä pyysin, niin siinähän sitä sitten mentiinkin!

Näyttelykehässä Francene kulki paljon rauhallisemmin ja tottelevaisemmin, joten ei tarvinnut ainakaan sen takia pelätä huonoa arvostelua. Emmekä sitä myöskään saaneet, koska tamma voitti ainoan vastustajansa ja sai irtoSERT-ehdokkuuden. "Hienoa, hyvä tamma!" Kehuin neitiä kehän päätyttyä. LKV1-sijan ansiosta pääsisimme osallistumaan myös BIS-kehään ja sieltä Francene nappasi viimeisen, eli viidennen BIS-sijan. Sija mikä sija, joten saatoimme olla tamman kanssa todella tyytyväisiä ensimmäiseen näyttelykokemukseen.

07.03.2013

Eksyin ihan vahingossa taas hevosten myyntipalstalle, koska meillä ei tähän hätään vielä olisi tarvetta yhdellekään "ylimääräisellä" hevoselle. Breandaniin olisi nimittäin nyt maaliskuun aikana syntymässä viisi varsaa ja huhtikuun alussa pitäisi syntyä kuudes enkä ole vieläkään saanut hankittua lisäkäsiä. Mutta täytyy silti sanoa, että onneksi eksyin! Löysin sieltä nimittäin ilmoituksen Herecian irlannincob-kasvatista, emänä nykyään minun omistuksessa olevien Paulin ja Lunan toinen yhteinen varsa, Fake Paramour ja isänä komeaakin komeampi Not Even Tuesday DIM.

Markoksi kutsuttu orivarsa on täytti nelisen vuotta muutama päivä sitten ja olisi nyt valmis lähtemään uuteen kotiin kokeilemaan onko opit menneet kuinka hyvin perille. Orin isä on kilpaillut esteillä, hypännyt jopa 90 sentin ratoja voittaen! Tätä ihmettelin ihan ääneen itsekseni, mutta kun tutkailin kuvaa saatoin vain todeta, että eihän tuo isä mistään raskaimmasta päästä ollutkaan. Oli isällä sijoituttu myös valjakkoajossa, joten valjakkoperimääkin on vasta Marko saanut, emältään myös vaikkei se olekaan kilpailuihin asti päätynyt.

Pikaisen yhteydenoton myötä sovimme Viivuskan kanssa, että Marko lähtisi minun matkaani, kunhan vain kerkeän oripojan hakemaan. Kehuin orin ulkonäköä maasta taivaisiin ja sanoin, että tulen niin pian kuin vaan saan lennot järjestettyä, koska en malta odottaa orin näkemistä. Ennen puhelun päättämistä sovittiin, että ilmoittelen tarkemman saapumisajan, kunhan vain saan sen tietooni.

07.03.2013

Olin nähnyt jo monta kertaa ilmoituksen, jossa mainostettiin Valjakkoajojaoksen laatuarvostelun maaliskuun tilaisuudesta. Joka kerta sivuutin sen täysin, koska elin siinä uskossa, ettei minulta löydy vielä tarpeeksi hyviä hevosia sinne. Kunnes sitten tänään vihdoin tajusin, että löytyyhän minulta, useampikin kappale jopa! Niinpä aloin käydä läpi tiettyjä hevosia läpi tarkastellen niiden mahdollisuuksia laatuarvostelupalkintoon.

Ensimmäisenä tarkistin Paulin mahdollisuudet palkintoon: "Omat kisatulokset ok, suku ok, jälkeläiset.. Äh, ainoastaan yhdellä varsalla tarpeeksi sijoituksia, toisella vain kuusi ja lopuilla ei näytä olevan edes kokemusta kisoista. Eli ei Paulia", sanoin. "Entäs Dana", siskoni Luciana sanoi, "Sillähän on jo ainakin yksi varsa lopettanut kisaamisen ja mielestäni pari muutakin aika lähellä." Sanoin: "Totta, olet ihan oikeassa. Monnilla on täydet sijoitukset ja Danielalla sekä Arskalla melkein täydet." Selvitimme Lucianan kanssa loputkin kohdat ja lopulta kävi ilmi, että Dana saisi ainakin 67 pistettä eikä siihen kuulunut vielä rakennearvostelua eikä suvun tarkkaa pisteytystä. "Kolmospalkinto on siis täysin varma", sanoin hymyillen. Tiedän, ettei monet arvosta kolmospalkintoa, mutta minusta sekin on jo hyvä saavutus.

06.02.2013

Ethelynin valjakkoura on startannut todella mukavasti. Tällä hetkellä tammalla on takanaan 19 starttia, joista kahdeksasta on saatu sijoitus. Kerran tamma oli jopa ensimmäinen luokassaan! Kolmesti tamma on ollut ihan häntäpäässä luokkaa, kerran ihan viimeisenä ja kahdesti kolmanneksi viimeisenä. Muut sijat onkin sitten olleet keskivaiheilla, joskus oltiin kuudentena ja monesti sijoituttiin 11. Varsin vaihtelevaa menestystä siis on ollut eikä sille voi mitään. Välillä toisella tai jopa molemmilla yksinkertaisesti on huonompia päiviä ja silloin ei monesti onnistu mikään, varsinkaan kilpailusuoritukset. Ja joskus toiste luokan taso on vain ollut niin huimaava, ettei siellä aloittelevat valjakot menesty, vaikka parhaansa tekisikin. Pääpiirteittäin olen kuitenkin todella tyytyvänen Ethelynin suoritukseen, kovin moni muu nuorikoistamme ei kuitenkaan ole sijoittunut lähes joka toisessa startissaan näin pitkällä aikavälillä.

06.02.2013

Breandan Sallien laskettu aika oli käsillä ja varsominen alkoikin eräänä hyvin sateisena päivänä. Tamma oli levoton aamusta asti, minkä takia osasimmekin epäillä, että se saattaisi tänään synnyttää varsansa. "Et kyllä pääse nyt tarhaan, siellä tulee vettä kuin saavista kaatamalla, tullut jo yöstä asti. En halua, että joudut tuollaisessa kelissä saamaan ensimmäisen varsasi tai vielä pahempaa, että liukastuisit tuolla mutavellissä."

Päiväheinien jälkeen kävin tarkastamassa Sallien ja huomasin, että se oli jo makuulla valmiina synnyttämään. Koska tamma vaikutti rauhalliselta, lähdin pois etten häiritsisi sitä ja menin ilmoittamaan muille asiasta. Olimme kaikki innoissamme asiasta, mutta korostin kaikille, ettei tammaa saanut nyt häiritä. Lähistöllä saa tietenkin käydä hiljaa, jotta voimme huolehtia, ettei tule ongelmia.

Muutaman tunnin päästä kuulin varsan luultavasti ensimmäisen inahduksen. Menimme Séanin kanssa katsomaan kaksikon vointia ja johan siellä oli pirtsakka pikkuvarsa nousemassa jaloilleen. Nenälleenhän se siitä sai kuten monet muutkin tapaukset, mutta se ei antanut tämän lannistaa itseään. Neljästi se kaatui ja kerran se teki melkein kuperkeikankin, kunnes se vihdoin pääsi seisaalleen, kun emä tajusi viimein hieman auttaa. Varsa tiesi välittömästi minne mennä eikä Salliekaan estellyt tai osoittanut mitään negatiivisia tunteita esikoistaan kohtaan.

"Se on todella nätti, ruunikonkirjava tamma", kerroin siskolleni, jonka orin varsa uusin asukkaamme on, "Milloin tulet katsomaan sitä?" Luciana ei vielä osannut sanoa milloin pääsisi, mutta kertoi, että tulee heti kun vain pystyy. "Voidaan sitten yhdessä miettiä neidille nimi", sanoin hänelle hymyillen ennen kuin hyvästelimme ja lopetimme puhelun.

18.01.2013

Lucianalla on niin paljon kiireitä omissa hommissaan, että näimme parhaaksi siirtää Breandanin kokonaan minun nimiin. Minähän täällä olen kaikki suurimmat hommat jo monta kuukautta tehnyt eikä Luciana ole pitkään aikaan voinut edes kilpailuihin osallistua. Luciana saattaa ehkä myöhemmin tulla vielä avuksi kilpailuttamaan suurta hevoskatrastani, mutta se ei ainakaan vielä ole ajankohtaista. Nyt minun pitää siis ihan oikeasti laittaa työhakemus, oikeastaan ainakin kaksi. Kaipaisin nimittäin kolmisen hevosenhoitajaa ja lisäksi ainakin yksi kilpailija olisi kiva lisä.

13.01.2013

Ianilla on nyt takanaan neljätoista valjakkostarttia, joista neljä on suoritettu sijoituksen kera. Näistä kaiken kukkuraksi ihan ensimmäisen oli puhdas voitto! Yhdeksän kilpailua on ollut kotikentällä ja loput viisi Fiktiossa, jossa vierailemmekin todella usein. (En tiedä pitäisiköhän meidän suunnitella jotain vakituista vuokrapaikkaa Fiktion tiloista, niin usein tulee kuitenkin siellä käytyä kisojen merkeissä.) Mutta niin, takaisin Ianin kisatuloksiin. Olen siis älyttömän tyytyväinen orin menestykseen, jos haluaa tilastollisesti puhua, niin orihan on sijoittunut yli joka neljännessä startissaan. Ei ollenkaan huono tulos tuon ikäiseltä hevoselta.

10.01.2013

Ruadhan ensimmäinen valjakkokilpailu ei mennyt ihan nappiin, tulimme nimittäin kolmanneksi viimeiselle sijalle 33 osallistunan luokassa. En tiedä harmistuiko ori tästä itsekin niin paljon vai mitä sille tapahtui, koska heti seuraavassa kisassa me voitimme. Työskentelymme luokassa meni niin nappiin kuin olla ja voi, ori vaikutti paikoitellen lukevan ajatuksianikin. Tai kaipa sitä oli itse vain niin haltioissaan Ruadhan panostuksesta, etten huomannut puoliakaan antamiani ohjeita, jolloin tietysti vaikutti siltä, että kerkesin ainoastaan ajatelle mitä seuraavaksi tekisin ja ori heti noudatti sitä. Oli asia miten vain, olen todella tyytyväinen suoritukseen. Toivottavasti Ruadha näyttää jatkossakin tällaisia valjakkohevosen suorituksia.

09.01.2013

Yritin juuri soitella Veenan kasvattajalle, mutta en saanut häntä kiinni. Niinpä päätin laittaa hänelle vain viestin, jossa kerroin pikaisesti tamman kuulumiset ja ilmoitin, että takaisin päin saa soitella, jos haluaa. Toisaalta ei kyllä ole ihmekään, ettei hän vastannut. Hän kuitenkin asuu Venäjällä, joten en ole täysin varma paljon kello siellä onkaan. Voinkin siis vain toivoa, etten häirinnyt hänen yöuniaan tai muuta vastaavaa.

31.12.2012

Kaksi edellistä omistajaa taas saatu viivattua listalta yli, koska sain juuri lopetettua jälkimmäisen puhelin. Vielä pitäisi soitella Dyantha Farmin omistajan kanssa hänen monista kasvateistaan, Cassun entiselle omistajalle sekä Veenan kasvattajalle ja kertoa heille hevosten kuulumiset. Mutta tuo saa luultavasti odottaa ensi vuoteen, koska nyt on pidellyt kiirettä uusien kasvattien ja niiden omistajien kanssa. Ainakaan vielä ei ole kuulunut uusista kodeista mitään huonoa, joten voisi kaiketi uskoa, että omistajat ovat pärjänneet hyvin uusien hevostensa kanssa.

29.12.2012

Luna muutti tänään Breandaniin Milalta Vaahterapolulta. Tamma oli myyty sinne KK Figuresta heinäkuussa 2012 eli samaan aikaan, kun meille tullut nelikko (Dana, Fia, Paul ja Eby) myytiin. Kolme tammaa muistikin toisensa edelleen, vaikka siitä oli useampi kuukausi kun ne olivat viimeksi yhdessä olleet. Tästä syystä uskalsin laittaa Lunan suoraan Danan ja Fian kanssa samaan tarhaan, jossa tammakolmikko tervehti toisiaan lämpimästi hörähdellen.

Lunan mukana ostimme myös sen uusimman varsan, Snowface Nathanin. Olimme nähneet tästä pienestä kirjavasta otuksesta vain kuvan, jonka Mila oli meille lähettänyt pyynnöstämme. Nate oli nimittäin orimme Nathanin varsa ja nyt saimme nähdä isoksi kasvaneen orin ihan kasvotusten ja kyllä se olikin hieno: Todella vaalea ruunivoikko huuliin asti ulottuvalla läsillä ja kolmella sukalla.

27.12.2012

Sain tänään vihdoin soitettua Ferran ja Noran kasvattajalle kertoakseni niiden kuulumisia. Molemmathan ovat ansainneet jo 30 sijoitusta (Nora 32, jos tarkkoja ollaan), joten niiden tarvitsisi saada enää kymmenen sijoitusta, jotta voivat jäädä eläkkeelle kisaradoilta. Lisäksi molemmat ovat myös jatkaneet sukuaan, Ferra jo kuukausia sitten, kiitos Dyantha Farmin omistajan, joka halusi oristamme varsan itselleen. Nora taasen synnytti kuun alussa kauniin tammavarsan, joka nimettiin Annekaksi. Tarkoituksemme on myydä kyseinen varsa, mutta vielä siitä ei ole tullut yhtäkään ostotarjousta. Jollei tarjouksia tule ennen vuoden vaihdetta, saa tamma jäädä kotiin kasvamaan ja harjoittelemaan valjakkohevosen uraa.

15.12.2012

Lucianalla on ollut lähikuukausina kiirettä muissa hommissaan, ettei ole kerennyt pyörimään paljonkaan Breandanissa. Kyllähän minä muutenkin olen hoitanut kaikki ns. tärkeimmät työt, esimerkiksi laskut, kisaosallistumiset, astutukset sun muut, joten varsinaisia ongelmia ei tästä ole aiheutunut. Ainoa haittapuoli on tietenkin ns. yhden miehen vaje, jota on kuitenkin saatu hienosti korvattua naapuruston hevostytöillä. Heistä on ollut paljon apua ja ovat olleet mielissään vaivanpalkastaan: Osa on halunnut ihan rahaa työstään, mutta toiset ovat halunneet vain harjata jotakin tiettyä hevosta tai päästä hetkeksi aikaa ajelulle.

Nyt kun talliin syntyi taas uusia varsoja ja seuraavia pitäisi jo suunnitella, olen vakavasti miettinyt, että tarvitsemme kyllä ihan vakituisia lisäkäsiä. Varsinkin jos Lucianan muut kiireet eivät ota loppuakseen. Muutamat täällä autelleet tytöt alkavat olla jo sen verran vanhoja, että heistä saisi pienellä harjoituksella varmasti oivia työntekijöitä. Ja voisin uskoa, että lehti- ja nettimainoksetkin toisi paikalle ihan oikeita työnhakijoita, joten sellaisenkin voisi tehdä.

01.11.2012

Kolli on reagoinut valjakkovarusteisiin todella rauhallisesti. Se nuuhki niitä innoissaan, kun näki ne kunnolla ensimmäisen kerran eikä pelännyt ollenkaan. Seuraavalla kerralla saimme laittaa ne kokonaan orin päälle ja kiinni löysästi eikä se pistänyt hanttiin lainkaan. Selvästi ottanut emästään mallia, koska pääsi pienenä varsana useampaankin kertaan katsomaan, kun Tella varustettiin valjakkotamineisiin ja sen kanssa lähdettiin pienelle lenkille. Uskommekin, että Kollista tulee vielä oiva valjakkohevonen ja toivomme, että saamme siitä parin yksin jääneelle Vallulle.

22.10.2012

Sallilla on ensimmäinen kisaputki nyt takanaan ja tamma on varsin hyvässä kunnossa. Suoritukset vaihteli melkein ääripäästä toiseen, mutta harmiksemme yhtäkään sijoitusta emme saaneet. Paras sija oli yhdeksänneksi, parissa olimme sijalle 24. ja kerran olimme viimeisenä. Olen kuitenkin tyytyväinen Sallin suoritukseen, tamma keskittyi kyllä ja teki mitä pyydettiin. Tällä kertaa se ei vain ollut tarpeeksi, koska muut osallistujat olivat yksinkertaisesti parempia. Varmasti monet olivatkin paljon kokeneempia kuin Salli, mikä selittää jo suuresti menestyksemme - Tai siis sen puuttumisen.

16.10.2012

Dyantha Farmin omistaja oli myymässä kasvattejaan jokunen aika sitten, mutta ikäväkseni en kerennyt tarjoamaan ainoasta itseäni kiinnostavasta yksilöstä ennen kuin sai jo muualta kodin. Eikä ihmekään, tamma oli aivan syötävän suloinen ja sen vanhemmatkin hienoja yksilöitä: Isällä muutama sijoitus kouluratsastuksesta ja emällä sen lisäksi myös valjakkoajossa.

Dyantha's Dezireen alkuperäiselle ostajalle tuli kuitenkin joku este eikä voinutkaan ottaa tammaa, joten neiti jäi kasvattajan luokse koulutettavaksi. Reetta tuli uudelleen myyntiin lokakuun puolessa välissä ja onnekseni huomasin sen ajoissa ja sain tehtyä tarjoukseni tammasta. Kasvattaja tiesi minut jo ennestään, koska Breandanissa on neljä muutakin Dyantha-kasvattia, joten olin hyvin varma, että saisin Reetan.

Vaikka Breandan onkin valjakkohevosten koti, mahtuu mukaan aina yksi kouluhevonen. Reetan molemmat vanhemmat ovat nimittäin kouluratsuja (emä myös valjakkohevonen), joten lupasin kasvattajalle, että kilpailisin tamman kanssa myös kouluratsastuksen parissa. Se olisi mukavaa vaihtelua myös itselleni, koska en ole pitkään aikaan kilpaillut muuta kuin valjakkoa.

06.10.2012

Arska on aloittanut kilpailemisen varsin hyvin: 15 starttia takana ja viisi sijoitusta, eli joka kolmannessa päästy parempien puolelle. Tälle orille ei vielä löytynyt meiltä parivaljakkoa, koska monet muista oreistamme oli niin pieniä Arskaan verrattuna. Mutta nyt kun Nabe siirtyy pois kisakentiltä, kokeilemme hänen pariaan Bearia Arskan kaveriksi. Uskomme, että näistä kahdesta tulee vielä hyvä parivaljakko. Bearihan kilpailee jo vaativalla tasolla, mistä on varmasti hyötä Arskan kokemattomuuden rinnalla.

30.09.2012

Irinalla oli tänään ensimmäinen kilpailu ja tamma oli aivan tuliterässä! Kolmenkymmenen osallistujan luokassa neiti tuli viidenneksi ansaitsen heti sijoituksen kisatililleen ja olimmekin todella tyytyväisiä sen suoritukseen. Mahduimme kyseiseen luokkaan ainoastaan Irinan kanssa, mikä osakseen olikin varmasti syynä, miksi pärjäsimme niin hyvin. Olinhan työskennellyt tamman kanssa kaksi viikkoa etukäteen lähes päivittäin, joten olisihan se ollut aikamoinen pettymys, jos olisimme sijoittuneet huonosti.

26.09.2012

Breandan Whysowhite jatkaa emänsä hauskaa värisukua: Suurin osa tamman sukulaisista on nimittäin nimetty jotenkin väriin liittyen, kuten Vallun emä on Coloring Red (väriltään rautias), isänemä Miss Black 'n White on mustankirjava ja emänemänemä Brown Cream on voikko. Odottaessani Vallun syntymää, pähkäilin todella paljon sen nimeä. Pelkästään väriteema rajasi nimeä paljon, lisäksi sitä oli melkeinpä turha vielä edes miettiä, koska emme tienneet minkä värinen varsa sieltä tulisi. Suurella todennäköisyydellä se olisi rautias, mutta mustankin mahdollisuus oli eikä ruunikkoakaan voinut täysin sulkea pois kuvasta. Toinen todella rajoittava tekijä oli nimeämistapamme: Orivarsojen nimet alkaisi isän ensimmäisellä kirjaimella ja tammoilla emän.

Kun valkovoittoinen orivarsa sitten putkahti maailmaan, keksin nimen välittömästi: Whysowhite. Vallun emä Ringi on testattu eikä se kanna kirjavuusgeenejä, vaikka sillä onkin suuret valkoiset merkit. Isä Dare taasen on kyllä sabino, mutta silläkin on vain valkoiset sukat ja läsi, joten Vallun valkoisuus oli yllätys. Mutta todella miellyttävä yllätys, koska saimme sille niin mahtavan nimen.

20.09.2012

Alunperin suunnitelimme astuttavamme tammamme sitten, kun ne ovat saaneet kymmenen sijoitusta. Meillä alkaa kuitenkin olla jo nyt ihan älytön kiire uusien maitovarsojen sekä vanhempien varsojen koulutuksen ja kisaavien hevosten treenamisen sekä kilpailutuksen kanssa, että päätimme nostaa sijoitusmäärän kahteenkymmeneen. Lisäksi raja on vain suuntaa-antava, emme siis välttämättä heti 20. sijoituksen napsahtaessa kalenteriin astuta tammaa seuraavan kiimansa aikaan.

13.09.2012

Muiris osallistui tänään parin kuukauden ikäisenä ensimmäisiin näyttelyihin. Varsaluokka oli avoinna kaiken rotuisille hevosille ja monenlaisia rotuja siellä olikin: connemara ja newforestinponi, arabi ja puoliverisiä sekä harvinaisena tapauksena eräs kaunis terskinhevostamma. Luokkaan osallistui meidän lisäksi kahdeksan muuta varsaa ja Muiris tuli toiseksi! Tuomarina toiminut Peppi antoi orille irtoSERT-ehdokkuudenkin, mutta ikävä kyllä BIS-kehän taso oli niin kova, ettemme saaneet virallista irtoSERTiä.

Olen todella tyytyväinen tulokseen, Muiris oli niin hienosti koko päivän. Sen emä Sinihän se oli hölisemässä väenpaljoutta vastaan ja taisi tamma kiukutella hieman sitäkin, kun ei itse päässyt esiteltäväksi.

31.08.2012

Ninian Nuala sai tänäiltana eläinlääkärin avustamana pienen orivarsan. Ja kun vaikea synnytys ei ollut tarpeeksi, oli varsalla ongelmia päästä ylös. Lopulta saimme kuitenkin avustettua sen ylös, kunhan lääkäri ensin tarkisti, ettei sillä ollut mitään fyysistä estettä sille ja ohjasimme elämän alun emänsä nisille syömään kallisarvoista maitoa. Kaiken kukkuraksi huomasimme, ettei Nuala oikein pitänyt varsastaan. Ei tamma estellyt oria syömästä, mutta ei myöskään jäänyt seisomaan paikalleen kovin pitkäksi aikaa, kun ori alkoi syömään. Onneksi varsa sai kuitenkin syötyä tarpeeksi, joten jätimme kaksikon hetkeksi rauhaan, jos Nuala vain jännitti tilannetta tai ei pitänyt, kun karsinassa oli useampikin ihminen häiritsemässä.

Joko kyse oli tosiaan jännityksestä, koska varsa oli Nualan ensimmäinen, tai sitten tamma ei pitänyt meidän seurasta, koska jo parin tunnin päästä se hoivaili varsaansa kauniisti. Auttoi edelleen hieman heiveröisen oloisen orin ylös ja ohjasi sen nisille taas syömään. Sovimme eläinlääkärimme kanssa, että hän tulisi seuraavana päivänä tarkistamaan varsan. Hän uskoi, ettei varsalla ole mitään hätää, joten meidän ei tarvitsisi tarkkailla sitä yöllä. Niinpä saatoimme hyvillä mielin jättää tamman uuden varsansa kanssa kahdestaan, hoitaa iltatalli kuntoon ja lähteä kotiin nukkumaan.

30.08.2012

Nette on ollut hyvin levoton kolmesta eteenpäin tänä aamuna, koska sen synnytys on käynnistynyt. Tamma pyöri karsinassaan ympäri ja ympäri, hirnahteli kimakasti ja kuopi maata. Kävin vähän väliä tarkastamassa, joko ponnistusvaihe vihdoin alkaisi, mutta ei vieläkään mitään merkkiä. Torkahdin välissä, koska olin valvonut viime aamusta asti tamman lähellä.

Kun heräsin, talli oli ihan hiljainen. Ehdin jo pelästyä, että pahin oli tapahtunut, joten kiiruhdin nopeasti Neten karsinalle. Samalla kun avasin oven, kuului pienen pieni inahdus ja näin hassuimman värisen hevosen koko elämäni aikana: Pieni varsa oli muuten valkoinen, mutta sillä oli tummanruskea pää ja samaa väriä takapuolessa hännän ympärillä. "Voi Nette, se on aivan ihana!" huokaisin tammalle, joka jo auttoi varsaansa ylös syömään, "Ja sinä pärjäsit ihan yksinäsi." Tottakai se pärjäsi yksinään, niin se luonto on sen suunnitellut, ajattelin mielessäni katsoessani tammavarsan menoa emänsä nisille. Jätin Neten ja sen varsan rauhaan ja lähdin varustehuoneeseen nukkumaan.

17.08.2012

Nabella ja Bearilla on mennyt tosi kivasti viime kisoissa. Osallistuimme Fiktiossa järjestettyyn nelipäiviseen kisaputkeen ja orimme nappasivat jokaisesta parivaljakkoluokastaan sijoituksen! Kerran ne jopa voittivat luokkansa, joten saimme kyllä iloita orien menestyksestä hyvin paljon.

Nabella on nyt kasassa 24 sijoitusta ja nuoremmalla orilla 11, joten molemmille olisi todella kiva hankkia jälkeläiskasvua jo. Harmiksemme omasta tallista ei löydy vielä yhtäkään sopivaa kumppania niille, koska kaikki muuten hyvät tammat on vielä liian nuoria tai kokemattomia. Eihän tässä onneksi ole vielä mikään kiire, varsinkaan Nabella, koska sillä on jo kaksi varsaa entuudestaan. Toisaalta voisi ehkä harkita juuri Naben tarjoamista ulkopuolisille tammoille.. Pitääkin keskustella tästä Lucianan kanssa, kun hän saapuu omalta kisamatkaltaan takaisin kotiin.

16.08.2012

"Tules nyt Doc, jätä Bella rauhaan. Se tamma on ihan liian vanha sinulle", sanoin nauraen mustankimolle orille, joka yritti päästä erään kiimassa olevan tamman tarhalle. "Älä vaan sano sitä sille kuitenkaan!" Jatkoin nopeasti. Pari kertaa Doc vielä veti pois päin, mutta lopulta antautui kohtaloonsa ja seurasi minua.

Tänään oli satanut vettä ja Docin tarhaan oli ilmestynyt pari kivaa mutalätäkköä, joista ori oli ottanut kaiken ilon irti. Sen takia olimmekin nyt matkalla tallille, pesemään normaalisti lähes valkoista oria. Doc ei tosiaan enää näyttänyt leopard-kuvioiselta hevosesta, vaan ennemminkin ruunikolta. "No niin, seisohan sitten kiltisti siinä etkä temppuile mitään", sanoin irlannincobille sitoessani sitä kiinni pesukarsinan kiinnitysrenkaaseen. Ei Doc yleensä temppuilutkaan pesun aikana, mutta ori oli vielä nuori ja tietoinen muutamastakin kiimassa olevasta tammasta, joten ei voinut olla täysin varma, mitä se keksii. Täällähän niitä tammoja ei tietenkään ollut, koska olimme oritallissa, joten luultavasti ori ei välttämättä enää edes muista niitä.

Varsin nätisti Doc olikin koko pesun aikana ja antoi myös kuivata itsensä hyvin. Tarkastin sen samalla mahdollisilta vekeiltä tai muilta haavaumilta, mutta mitään ei löytynyt. "Täysin terve ja ehjä nuori mies", sanoin hevoselle taputtaessani sen edelleen hieman kosteaa kaulaa. "Haluatko takaisin tarhaan?" kysyin siltä. Sattumalta ori näytti nyökyttävän päätään, joten sanoin sille: "Selvä homma, tarhaan siis. Mutta sori vaan, saat vaihtaa toiseen tarhaan, koska turha luulo, että laittaisin sinut siihen samaan kuravellitarhaan, jonka takia täällä olemme."

15.08.2012

Bella ja Silja on olleet kuin tulessa tämän viikon valjakkokisoissa! Tammat osallistuivat viiteen parivaljakkoluokkaan ja sijoittuivat yhteensä kolme kertaa, eli olemme todella, todella tyytyväisiä tammojen suoritukseen. Varsinkin kun yksi sijoitus oli voitto ja kahdessa muussakin tulimme kolmanneksi.

Bellalla on takanaan nyt kymmenen sijoitusta, joten soittelin eilen muutamalle orin omistajalle. Monellakaan ei kuitenkaan ollut ihan sellaista oria, jota kaipasin tammalle. Mutta eräs omistaja lupasi palata asiaan myöhemmin, koska sillä hetkellä hänellä oli liian kiire ajatellakseen asiaa enempää. Toivonkin, että hänen ori olisi hyvä kumppani Bellalle ja, että astutus sopisi. Bellalla ei kyllä vielä ole edes kiima alkanut, mutta mieluummin hoidan oriasiat ajoissa kuntoon kuin vasta sen jälkeen, kun selviää että astutus pitäisi saada nyt hoidettua.

Myös Silja tullaan astuttamaan seuraavan kiiman aikoihin, mutta siihen menee vielä kolmisen viikkoa, koska tammalla oli juuri kiima. Sillä välin meillä onkin hyvin aikaa vielä hetki kilpailla ja saada Siljallekin toivottu 10. sijoitus ennen ensimmäistä varsaa.

14.08.2012

Rensa ja Nette on kyllä näyttäneet lähikisoissa muille osallistujille, mistä tämä parivaljakko on kotoisin! Tai eiväthän tammat ole voittoa luokistaan tuoneet kotiin, mutta muuten hyviä sijoituksia kuitenkin: yksi sijoitus toiseksi, toinen sijoitus on kolmanneksi ja kaksi kertaa ne sijoittui neljänneksi. Kaiken kukkuraksi kaikki kilpailut oli eri tallilla, mikä vain antaa enemmän painoa tammojen hienoille suorituksille.

07.08.2012

Talutin Alman viimeistä kertaa emänsä karsinasta ulos, koska tänään tamma siirtyisi lopullisesti omaan karsinaansa. Pari kertaa tamma oli jo käynyt siinä, ensin ihan yksin, mutta hermostui siitä sen verran, että otimme toisella kertaa Fian aluksi mukaan. Hetken yhdessä oltuaan, emä vietiin pois ja Almakin oli ihan rauhassa siellä puolen tunnin verran. Sitten tamma pääsi takaisin emänsä hoiviin.

Alma tuli kiltisti vierellä, kun talutin sen tallin ulko-ovista ulos kohti vieroitettujen varsojen laidunta. Siellä ei ollut vielä tungosta, koska meillä on vasta kolme varsaa, joista Alman lisäksi vain yksi on jo vieroitettu. Tämä varsa oli oriherra Monni, jonka kanssa Alma oli hyvät ystävät. Monni hirnuikin tarhassa odottamassa kaveriaan touhuamaan kanssaan. Narun päässä oleva tamma hypähti hieman pystyyn innostuessaan, joten jouduin vähän korjaamaan sen käytöstä.

Päästyään tarhaan, Alma laukkasi heti Monnin luokse, joka hamusi tamman kaulaa tervehdykseksi. Sitten parivaljakko lähti ensin ravissa kauemmas minussa, kääntyivät vierekkäin ympäri ja laukkasivat kohti. Ne kuitenkin hiljensi taas vauhtiaan hyvissä ajoin ennen tarhan reunaa ja suuntasivat taas pois päin. Jätin mustankirjavat hevoset touhuamaan kahdestaan ja lähdin jatkamaan muiden hevosten ulosvientiä.

31.07.2012

Dyantha's Freda, Dyantha's Caitria ja Dyantha's Kieran matkasivat tänään reilun sata kilometriä keski-Irlannista, Roscrean kaupungista. Matka sujui kolmikolla mukavasti, koska ne saivat mutustaa heinää eikä tarvinnut olla ihan yksin. Tammat ovatkin olleet yhdessä koko elämänsä, minkä takia kasvattaja olikin mielissään, kun sai myytyä molemmat samaan paikkaan. Kieran taasen on ollut pienestä pitäen oman tiensä kulkija, joten siltä matka olisi varmasti sujunut ihan yksinkin.

31.07.2012

Liinin avautumisvaihde alkoi eilen kymmenen jälkeen illalla, joten olin majoittunut tallille valvomaan synnytystä. Torkahtelin vähän väliä kahdentoista jälkeen, koska takana oli muutenkin rankka päivä. Vasta puoli neljän pintaan Liini alkoi ponnistamaan ja se vaihe sujuikin varsin ripeästi. Kun varsa oli vihdoin ulkona, kävin nopeasti putsaamassa sen sieraimet ja jäin odottamaan napanuoran katkeamista. Se ei kuitenkaan suostunut itsekseen katketa, joten jouduin avustamaan siinä. Lopulta se katkesi siististi eikä varsan napakaan vuotanut. Sitten jätin uuden emän ja kauniin tammavarsan tutustumaan rauhassa toisiinsa ja siirryin muualle odottamaan jälkeisten tuloa.

Jälkeiset eivät olleet tulleet vielä kahdenkaan tunnin päästä ja kello oli jo kuusi aamulla. Päätin herättää Lucianan, jotta pääsisin itse nukkumaan, koska olin kuolemanväsynyt. Soitin siskolleni ja hän sanoi syöneensä juuri aamupalan, koska oli oudosta syystä herännyt täysin pirteänä puoli tuntia sitten. Hän sanoi tulevansa pikapuoliin tallille, joten sovimme että kävisin taluttamassa Liiniä pihalla kymmenisen minuuttia, jotta saisimme jälkeiset ulos.

Juuri kun talutin Liinin takaisin karsinaansa, Luciana saapui tallille. Osa jälkeisistä oli jo tulossa pois, joten jätin Lucianan huolehtimaan niiden pussituksesta, ettei ne likaannu tai mene rikki. Lähdin tyytyväisenä nukkumaan omaan sänkyyn muutamaksi tunniksi herätäkseni Lucianan soittoon. Hän ilmoitti, että synnytys on saatu päätökseen ja molemmat tammoista voivat hyvin. Nousin ylös, kävin pesulla ja lähdin takaisin tallille tutustumaan uusimpaan varsaamme paremmin.

27.07.2012

Törmäsin taas pari päivää sitten uuteen hevosten myynti-ilmoitukseen. Tällä kertaa kyseessä oli siitostalli Nigrum Stablesin poismyynti, jossa listalla oli terskinhevosia, tennesseenwalkereita sekä tietenkin irlannincobeja. Viimeiseksi mainittuja oli myytävänä yhteensä yhdeksän kappaletta ja minähän olisin voinut viedä vaikka ne kaikki mukanani! Voin kuitenkin sanoa, että onneksi eräs toinen irlannincobharrastaja ehti tarjota ennen minua Nigrumin kantacobeista, joten minun matkaani lähti ainoastaan tallin kaksi kasvattia, Nigrum Amenor ja Nigrum Fernar.

Ferra ja Nora on molemmat vielä nuoria hevosia, joten niistä saa ahkeralla koulutuksessa ja työnteolla varmasti vielä hienot valjakkohevoset. Jos toisesta tai jopa molemmista on parivaljakkoon, niin se tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi hankkia vielä kaksi muutakin hevosta. Eihän sitä toisaalta vielä tiedä, vaikka nämä kaksi pystyisivät vetämään valjakkoa yhdessäkin, mutta olemme katsoneet parhaaksi pitää tammat ja orit erossa. Mutta se, tarvitaanko näille kahdelle nuorukaiselle kumppani valjakkoon, selviää vasta kuukausien päästä, koska nyt vasta aloitetaan alkeet.

22.07.2012

Kerenza ja Jonette tapasivat ensimmäisen kerran, kun jälkimmäinen tuli kolmatta kertaa ulkoilemaan emänsä kanssa. Kerenza oli juuri täyttänyt puoli vuotta, joten sillä olisi vieroitus edessään. Nämä kaksi eri-ikäistä varsaa löysi ihmeellisen siteen väliltään, koska Jonette oli tähän asti ollut todella ujo, jopa pelokas ihmisiä ja muita hevosia kohtaan. Kerenzaa tamma ei kuitenkaan pelännyt ollenkaan ja hetken ihmeteltyään asiaa, kasvattaja tajusi miksei: Kerenzahan oli kuin ilmetty pienoisversio Joneten emästä. Molemmat oli liinaharjaisia rautiata, joilla oli valkoiset sukat ja leveä läsi päässä.

Alunperin molemmat varsat oli tarkoitus myydä, mutta kasvattaja Mallory Raynerson halusi tietää mihin kaikkeen tämä parivaljakko kykenisi yhdessä. Eikä hän ole koskaan katunut tätä päätöstä. Molemmat tammat oli osaavista valjakkosuvuista, joten niillä oli taito veressään. Koulutus sujui kuin tanssi, hevoset toimivat täydellisesti yhdessä ja taidot karttuivat karttumistaan. Kisakentillä tammat suorastaan loistivat ja toivat ruusukkeita kerta toisensa jälkeen kotiin.

Noviisin tason valjakkokilpailut alkoivat pian osoittautua aivan liian helpoksi Kerenzalle ja Jonetelle, joten tammojen kanssa päätettiin ryhtyä vaativamman harjoitteluun. Herra Raynerson oli todella tyytyväinen hevosten kehitykseen ja vielä tyytyväisempi, kun neidit osoittivat kykynsä kisoissa. Eihän tammat aina voittoja tai edes sijoituksia tuonut, olihan taso selvästi vaativampi, mutta hienosti tammat silti pärjäsivät ja oppivat koko ajan lisää.

Pian Mallory Raynerson tajusi, ettei voisi enää itse tarjota tammoille tarpeeksi haastetta, minkä ansiosta Kerenza ja Jonette asuvatkin nyt Breandanissa. Myyntipäätös oli todella raskas hänelle, mutta me tulemme tekemään kaikkemme, että Mallory näkee kasvattiensa päässeen niin korkealla kuin mahdollista, jotta hänen ei tarvitse koskaan katua tammojen myyntiä. Tammat ovat pärjänneet todella hienosti meillä. Ensimmäiset kilpailut olivat viikko sitten, joista Jonette nappasi kaksi voittoa ja Kerenza yhden sijoituksen! Ensimmäiset parivaljakkokilpailut on elokuun ensimmäinen päivä, joten harjoittelemme neitien kanssa todella aktiivisesti, jotta ne pääsevät näyttämään parhaansa siellä.

20.07.2012

Dana sai aikaisin tänä aamuna komean orivarsan! Pikkumiehellä meni odotettua pidempään päästä jaloilleen ja maitoa juomaan, mutta ei kuitenkaan liian kauan, jotta meidän olisi tarvinnut tehdä asialle mitään. Dana osasi nimittäin hienosti patistaa, tukea ja neuvoa varsaansa. Eikä tämä ollut kuin vasta toinen varsa tammalle, joten sillä on selvästi äidinvaisto kohdallaan. Soitimme eläinlääkärille sen jälkeen, kun orivarsa oli vihdoin noussut ylös ja juonut mahansa täyteen. Hän ilmoitti saapuvansa huomenna heti ensimmäisenä tarkastamaan emän ja varsan.

Kolme tuntia syntymästä menin ensimmäisen kerran karsinaan, koska Dana oli hoitanut kaiken itsekseen. Orivarsa oli juuri herännyt pieniltä nokosilta ja meni syömään. "Se on aivan ihana", huokaisin Lucianalle, joka jäi karsinan ovelle katsomaan. "Niin on, katso tuota väriä ja noita silmiä!" Kun ori oli syönyt, se tuli hetken emmittyään lähemmäksi. "Heei pikkumies", puhuin lempeästi ojentaen käteni sitä kohti. Ensin ori perääntyi hieman, mutta päätti sittenkin tulla nuuhkimaan kättäni. Sen maidosta märkä turpa hamusi sormiani ja kämmentä. "Nyt sinulle pitäisi vain keksiä nimi", sanoin varsalle, joka kääntyi takaisin mennäkseen uudelleen syömään. Taputin vielä Danaa, minkä jälkeen lähdimme Lucianan kanssa miettimään nimeä pikkumiehelle.

13.07.2012

Eby pääsi tänään orin töihin pitkästä aikaa ja tietenkin ensimmäistä kertaa Breandaniin tulon jälkeen. Meillä sattui hyvä tuuri, kun Dana sekä Fia oli molemmat kiimassa samaan aikaan, joten astutukset pystyttiin hoitamaan jo samana päivänä. Astutimme ensin Fian, jonka kanssa ei ollut mitään ongelmia. Danan kanssa Eby ei jostain syystä halunnut työskennellä ollenkaan, joten annoimme niille hieman pidempään aikaa tutustua toisiinsa, minkä jälkeen astutus onnistui. Nyt vain odottelemme jännityksellä saammeko odottaa yhdentoista kuukauden päästä syntyväksi kahta varsaa!

Molemmat tammat ovat jo entuudestaan tuttuja Ebylle, ovathan ne kaikki Soneün entisiä hevosia. Lisäksi Danan kanssa Ebyllä on entuudestaan yksi varsa, Viivuskan omistama oripoika Fake Einstein. Siksi olikin hassua, ettei ori halunnut työskennellä Danan kanssa aluksi lainkaan. Varmaan ajatteli, että yksi varsa saman tamman kanssa saisi riittää.

11.07.2012

Talutin Ringin tarhalta tallin edessä olevalle harjauspuomille, johon sidoin hevosen kiinni. Samaan aikaan Séan toi viereemme Ringin tulevan valjakkokaverin, Maisan. "Teillä olisi huomenna ekat kisat, neitokaiset", mies sanoi hevosille sidottuaan oman hoidettavansa puomiin. "Vielä ette kyllä pääse tekemään varsinaista yhteistyötä voittonne eteen, vaan mennään ihan yksilöluokkaan", sanoin perään. "Ihan hyvä niin, ettehän te ole paljon päässyt vielä harjoittelemaan parivaljakkoa", Séan sanoi. "Jep", sanoin hiljaa, koska jännitys oli yhtäkkiä varastanut ääneni.

Kun olimme harjanneet tämän viimeisen kaksikon, talutimme ne kuljetusautoon. Siellä odotti jo viisi muuta hevosta, jotka Luciana, Ciara ja Jaana oli kerennyt taluttaa sinne. Ringi asteli nätisti ramppia pitkin ylös, mutta perässä tuleva Maisa hangoitteli vastaan. Se ei tykännyt yhtään kaverinsa kavionkopseesta rampilla eikä siitä, että sen pitäisi nostaa omat jalkansa tukevalta maankamaralta. Séan osasi kuitenkin käsitellä hevosta ja sai sen lopulta tulemaan perässään kuljetusautoon.

Jaana ja Ciara toivat kaksi viimeistä hevosta traileriin, minkä jälkeen tarkistimme, että kaikki hevoset olivat kiinni ja varustettu tarvittavilla matkaeväillä. Kaikki oli kunnossa, joten ensimmäinen kuljetusautomme saattoi lähteä kohti Dublinin satamaa. Sieltä ottaisimme laivan Ruotsiin, mistä jatkaisimme autojen kanssa kohti Suomea, jossa seuraavat valjakkokilpailumme ovat. Viettäisimme yhden yön reilun parinkymmenen kilometrin päässä kisapaikasta, minkä jälkeen hevoset olisivat levänneitä ja toivottavasti täydessä kisakunnossa. Samaa tietty toivon myös itsestäni..

08.07.2012

Tänään saapui kolme uutta irlannincobia, jotka matkasivat muutaman kreivikunnan verran etelämpään tullakseen meille. Entisen omistajan Soneün talli nimittäin sijaitsi lähellä Iso-Britannian rajaa, joten matka ei ollut hevosille kovin pitkä. Uusimmat asukkaamme ovat kaikki mustia: Pirteä ja fiksu Black River's Dana sekä tuttavallinen ja tammamainen Flipped Dreams ovat kauniin kirjavia ja rauhallinen, mutta karkailutaituri Black-Eyes' Paulus on musta ori valkoisilla sukilla ja läsillä.

Jokainen näistä irlannincobeista on jo kokeneita valjakkohevosia, kaikilla ainakin 20 VVJ-sijoitusta entisen omistajansa kanssa. Olimmekin todella tyytyväisiä, kun Soneü halusi myydä ne meille jatkamaan kisauraansa ja myöhemmin ne pääsisivät tietenkin osaksi tallin kasvatusohjelmaa. Fia ja Dana olivat aloittaneet entisen omistajansa kanssa noviisitasolta, mutta ne oli kehittynyt vaativan tason luokkiin ennen kuin ne myytiin meille. Niinpä saimme niistä kokeneen vaativan tason parivaljakon kisattavaksi. Paul oli tammoja paljon kokeneempi, se oli nimittäin jo ennen Soneülle tuloa kisannut vaativalla tasolla. Oriin ei tarvinnutkaan kauan tutustua, kun saatoimme jo osallistua sen kanssa vaikean tason valjakkokisoihin hyvällä menestyksellä.

08.07.2012

Tihutyössä järjestettiin tänään Tukkajumala -12 -kilpailu, jossa oli neljä luokkaa. Jokaisessa luokassa arvosteltiin pääasiassa hevosten harjoja, mutta hieman eri kantilta. Osallistuimme kahteen luokkaan, luonnonlapsi-luokkia molemmat eli molemmissa harjan tuli olla avoinna. Toisessa tarkasteltiin pelkästään pää ja harja, toisessa kokonaisilmettä ja tietenkin harjaa.

Lyn ei oikein osannut seistä täysin rauhallisesti ensimmäisen luokan aikana, minkä takia emme olleet kärkikolmikossa, vaan jäimme sijalle neljä. Ei todellakaan huono sijoitus kuitenkaan, yhteensä osallistujia oli kuitenkin 28 tässä luokassa. Toisessa luokassa tamma oli paljon rennompi ja yksinkertaisesti hurmaavampi, minkä ansiosta se tulikin ensimmäiseksi 61 osallistujan luokassa! Tämän voiton ansiosta pääsimme BIS-kehään, johon jokaisen luokan voittaja osallistui.

BIS-kehässä Lyn jatkoi leppoisaa esittäytymistään ja hurmasi tuomariston totaalisesti. Tamma voitti BIS1-sijan ja ansaitsi itselleen tittelin Tukkajumala -12. Palkaksi Lyn sai kasan haleja, rapsutuksia ja monen monet salamanvalot, kun kaikki paikalla olijat halusivat ikuistaa tämän tukkajumalattaren 132 muun hevosen joukossa.

06.07.2012

"Sie et usko tätä, siet varmana usko!" Sanoin innoissani siskolleni jatkaen heti perään: "Muistatko kun kerroin sulle siitä aivan ihanasta ruunivoikosta orista, josta olisin maksanut vaikka mitä saadakseni sen?" Tähän Luciana sanoi: "Eikä, onko se myynnissä?" Hän ilahtui silminnähden, koska hänkin ehti rakastua kyseiseen oriin välittömästi. "No ei, mutta sen varsa on! Jos se ori oli susta upea, niin tää varsa on vielä hienompi!"

Kun pääsimme toimistoon, näytin orin myynti-ilmoituksen tietokoneeltani. Ruudulla komeili vaaleahko ruunivoikonkirjava irlannincob-ori, joka seisoi edessämme koko komeudessaan pää kameraan päin käännettynä. Sillä oli korkeat valkoiset sukat, paljon vuohiskarvoja, pieniä valkoisia läiskiä mahassaan ja ryntäillä sekä kaunis läsipää. Hiljaisuudesta pystyi päättelemään, että Lucianakin oli myyty.

"Ja kato, se olis just sopiva Rorin kisakaveriks. Joo, mie tiiän että toi hinta on aika paljon, mutta katso nyt sitä! Se on aivan mahtava ulkonäöltään, sen kerrotaan olevan kiltti ja rakastava ori, se työskentelee mielellään hevosen kuin hevosen kanssa ja kunnioittaa ihmisiä. Lisäksi katso nyt sen sukuakin, isällä sijoituksia valjakko-ajossa, pari SERTiä kansainvälisistä näyttelyistä. Emäkään yhtään huonompi, sillä on.." selitin, kunnes Luciana keskeytti minut: "Joo, meidän on pakko ostaa se."

04.07.2012

Silvery Dream aka Silja saapui tänä aamuna Breandaniin. Ette voi uskoakaan kuinka kaunis tämä ruunikonkimo tamma on: Nimi kuvastaa sitä todella hyvin, sen karvan väritys on kuin silkkistä hopeaa. Hienon värityksen lisäksi sillä on erikoiset merkit: kolme valkoista ja yksi ns. musta sukka, minkä lisäksi sen leveä piirto ylettyy sierainten välistä alahuuleen asti niin, että koko alahuuli on vaaleanpunainen. Tähän vielä lisätään yksi herasilmä, niin voi että! Käytökseltäänkin Silja on hieno pakkaus: itsevarma, varmajalkainen maastoratsu, ajettaessa kuuliainen ja hoidettaessa käyttäytyy mallikelpoisesti.

03.07.2012

Tämän päiväinen tupsujalka on nimeltään Declan Maxw, uskomattoman upea ori. Tumma karvoitus, vitivalkoiset sekä pitkät jouhet ja runsaat vuohiskarvat jo itsessään tekevät Declanista komean ilmestyksen. Lisäsärmää tuokin orin geenit tumman värin takana, ori nimittäin kantaa harvinaista hopeaväritystä!

Luonteeltaan Declan on hyvin energinen ja tuttavallinen, minkä takia uskonkin että tästä tulee vielä loistava pari Darelle. Oli ihan sattumaa, että herrojen värityksetkin sattuivat olemaan lähes samanlaiset. Molemmat kauttaaltaan mustanpuhuvia valkoisten merkkien kera, Declanilla toki vielä valkoiset jouhetkin. Mutta pitäähän tuomariston jotenkin erottaa parivaljakon hevoset toisistaan.

24.06.2012

Osallistuimme Arcadia Morgansin kaksipäiväiseen valjakkokilpailuun muutaman hevosen kanssa ja saimme ensimmäiset sijoitukset sieltä! Liinin oli tuliterässä, tuli toiseksi ensimmäisen päivän luokassa ja voitti toisena päivänä. Nuala pärjäsi myös kivasti, ensimmäisessä yksilöluokassaan minun ohjauksessa olimme sijalla 8. ja toisena päivänä nappasimme palkintosijoituksen.

Toisena päivänä saimme myös kolmannen sijoituksen noviisien luokassa, nimittäin Darrelle päihitti kouluosuudessa suoritukseni Rorin kanssa. Vaativasta luokasta saimme vain yhden palkintosijan, muut suoritukset jäi jostain syystä enimmäkseen toiselle kymmenykselle. Lucianalla ja hänen hevosillaan ei tänään oikein synkannut, mutta aloittelijoitahan tässä kaikki oikeastaan ollaan.

10.06.2012

Annan ja Tellan myyjä oli kertonut, että tammat oli kilpailleet yhdessä ja menestyneetkin jonkun verran. Siltä se ei kuitenkaan todellakaan näyttänyt, kun kokeilimme tammoja neljättä kertaa parivaljakkoon. "En tiedä, myyjä oli kertonyt myös, että Tella oli menettänyt varsansa, ehkä tää johtuu siitä?" Ehdotin siskolleni, kun otimme Annan pois valjakosta. "Nii, tai sitten se myyjä vaan törkeästi valehteli ja sai sinut siten ostamaan molemmat hevoset pois." Huokaisin syvään. "Ehkä yritämme vielä muutaman kerran, jospa se siitä vielä setviytyy?" Ehdotin varovaisesti, koska tiesin mitä mieltä Luciana asiasta oli. "Ei. Ihan oikeasti, Tellan käytös on sellaista, että se ei todellakaan halua ketään vierelleen. Sinä tiedät, että se viihtyy todella paljon yksinään, eihän se syönyt heiniäkään moneen viikkoon muiden seurassa! Joten vaikka olemmekin koittaneet vain pari kertaa, niin kyllä sen jo näkee, ettei tästä vaan tuu mitään." Myönsin tappioni sanomalla: "Olet kyllä ihan oikeassa."

Kun olimme saaneet molemmat tammat erilleen, harjoittelimme niiden kanssa vielä kahden kesken, jotta niille ei jäisi huono kokemus tältä päivältä. Harjoitusten päätyttyä juttelimme asiasta vielä lisää. "Onhan tämä ikävä tilanne, ettei saatu parivaljakkoa. Mutta jotain hyvääkin tässä on, Anna on ihan mielettömän taitava ja menee vaikeaa tasoa vaikka silmät sidottuna eikä Tellakaan pyöri missään noviisin tasolla." Kerroin Lucianalle, joka vastasi: "Kyllä, siinä olet ihan oikeassa. Että et sinä nyt ihan hirveän huonoa sijoitusta tehnyt ja myönnettäköön, viisisataa näistä kahdesta on aika naurettava summa. Tellankaan hoitaminen kuntoon niin fyysisesti kuin henkisesti ei vienyt hirveästi aikaa, vaivaa tai rahaakaan. Joten älä turhaan ole ankara itsellesi, varsinkin kun annoimme molemmille tammoille hyvän kodin, jota tuskin olisivat muualta saaneet."

04.06.2012

Pienen pieni irlannincobori Scottish Caruso muutti tänään uuteen kotiinsa. Edellisen omistajansa kanssa ori osallistui reiluun kymmeneen koulukilpailuun, joista seitsemästi he pääsivät sijoitukselle. Ori on koulutettu helppo A -tasolle asti, mutta meillä ori pääsee jatkamaan helppo B -tason koulukisoissa, koska haluamme kuitenkin panostaa enemmän valjakkoajoon.

Kilpailemisen lisäksi Cassu on kiertänyt näyttelykehiä ansaitet korkeimman mahdollisen arvonimen, VIP MVA Finest- tittelin. Lisäksi se on saanut kantakirjatilaisuudesta kolmannen palkinnon. Täällä Breandanissa Cassu pääsee jatkamaan kilpailemista, minkä jälkeen se siirtyy täyspäiväiseksi siitosoriksi. Cassu ei edellisellä omistajallaan kilpaillut parivaljakossa kovin paljon, mutta harjoittelun perusteella siitä on siihenkin. Niinpä aiommekin aloittaa yhteistreenit Cassun ja Hannun kanssa, niin näemme mitä kaksikon yhteistyöstä tulee.

01.06.2012

Kotiuduimme tänään eilisistä valjakkoajokilpailuista, joissa olisi toki voinut mennä paremminkin. Liinin tuli sijalle 48 yksilövaljakon noviisiluokassa, jossa oli yhteensä 119 valjakkoa. Parivaljakkoluokkaan osallistui 81 valjakkoa, joista parhaimman sijoituksen saivat Beari ja Dee, jotka tulivat sijalle 19. Muut parit sijoittuivat sijoille 33-77. Ei siis nähty ihan kärkipään suorituksia, mutta ei nuo mitään huonojakaan sijoituksia ole, kun huomioi osallistujien valtavan määrän ja sen, että kyseessä oli meidän ihan ensimmäiset kisat yhdessä.

30.05.2012

Nyt on hevosten valjakkoajotreenit saatu päätökseen ja ilmoittauduimmekin ihan ensimmäisiin kisoihimme. Ehkei ollut kovin fiksua ensimmäisenä osallistua lajin suurimpaan kisaan, VVJ-Cupiin, mutta kisa mikä kisa. Ei se haittaa, vaikkei sieltä sijoituksia tule, harjoitustahan se vielä on.

Lähdimme täydellä kahdenkymmenen hevosen kokoonpanolla koittamaan noviisien parivaljakkoa. Aikamoinen työurakkahan siinä on, mutta kyllä me pärjäämme! Vaikka Nabe ja Andre molemmat osaavat vaativan tason valjakkoajoa, eivät ne ole harjoitelleen vielä yhdessä kovin paljon. Tästä syystä osallistumme niidenkin kanssa noviisi-luokkaan.

20.05.2012

Andre saapui tänään Breandaniin. Jo satamassa ori osoitti sellasta energiamäärää, ettei ollut tosikaan. Kotipihalle päästyään ori steppaili hieman rauhattomasti pitkän ja oudon matkan jäljiltä, mutta rauhoittui hetken kuluttua. Tutkittuaan hieman uutta ympäristöä se lähti nätisti kävelemään kanssani kohti uutta talliaan. Karsinassa sitä odotti raikas vesi ja iso heinäkasa, jonka kimppuun se kävikin ahnaasti. "Sille ei oikein ruoka maistunut koko matkan aikana", Luciana sanoi. "Siltä tuo vähän näyttääkin", naurahdin. Jätimme Andren syömään rauhassa ja menimme laittamaan sen varusteet paikalleen.

17.05.2012

"Murree.." huutelin tarhan portilla. Pian kuului kavioiden kopsetta nurmikolla, kun harmaa-valkoinen hevonen jolkotti luokseni. Taputin orin vaaleanpunaista turpaa ja annoin sille omenan palan. Napsautin talutusnarun orin riimuun kiinni ja avasin portin, minkä jälkeen talutin Murren ulos tarhastaan. Suljin portin jälkeemme ja lähdimme sitten kävelemään tallille.

Tallissa talutin Murren sen karsinaan, otin siltä riimun naruineen pois ja ripustin ne karsinan ovessa olevaan koukkuun. Sitten kävin rehuvarastosta hakemasta orille tarkoitetun iltaruuan ja vein sen hevosen karsinalle. Avasin oven, jolloin Murre olikin heti kaula ojossa tunkemassa päätään ämpäriin. "Älähän nyt hätäile siinä, kyllä tämä on ihan sinulle ja vain sinulle tarkoitettu." Työnsin hevosen pään pois edestäni ja kaadoin sisällön orin ruokakaukaloon. "Bon Appétit", sanoin vielä lopuksi ennen kuin lähdin karsinasta pois hakemaan antamaan seuraavalle nälkäisellä annostaan.

14.05.2012

Olin kuullut tuttavalta, että eräs irlannincobkasvattaja oli tullut tuontireissulta ja hänen mukanaan oli toinen toistaan hienompia hevosia. Meillehän noita hevosia tarvitaan, joten lähdin heti tutustumaan näihin tupsujalkoihin. Matkaa tuli jonkun verran, koska talli sijaitsi Brittein saarilla. Se oli kuitenkin sen arvoinen, koska hevoset olivat upeita! Harmikseni joissakin oli kuitenkin sellaisia puutteita, etten viitsinut niitä Breandaniin ostaa.

Walwyn Darrell oli juuri täydellinen: kympin luonne, kuten maahantuoja oria kuvaili ja vieläpä valjakkopainotteisesta suvusta. Kun menin tutustumaan lähemmin tätä mustanpuhuvaa herraa, se kääntyi heti minua kohti. Valkoisen läsin ulkopuolella olevat, ruskeat silmät tuijottivat kuin sanoakseen: "Tervehdys, minä olen Darrell." Sillä katseella ori sulatti sydämeni, joten en voinut päästää sitä käsistäni. Ostopaperit täytettiin heti kun maltoin siirtyä taputtelemasta Darrelia ja niin pääsimmekin lähtemään kotia kohti.

26.04.2012

Saavuimme Lucianan kanssa Stud Ninianin pihaan hieman yli yksitoista. Meillä oli tapaaminen omistajan kanssa vasta varttia vaille kaksitoista, mutta haluan aina olla ajoissa. "Saammepahan katsella rauhassa ympärillemme, ties vaikka löytyisi muitakin ostokohteita", sanoin siskolleni, joka ei tykkää halustani tulla ajoissa paikalle. "Nyt emme sentään ollut yli tuntia ajoissa", jatkoin.

Kiertelimme puolisen tuntia tallin tarha-asukkaita katsellen, mutta emme löytäneet yhtäkään mukavaa ehdokasta. Niinpä siirryimme toimiston puolelle sovittuun aikaan ja siellä omistaja odottikin meitä jo. Tervehdimme ja sanoimme tulleemme katsomaan rautiasta parivaljakkoa.

"Tämä on Ninian Sinéad", omistaja sanoi osoittaen ruskeaa irlannincobia, jolla oli isot valkoiset merkit ja pari läiskää vartalollaan. "Voi kun se on kaunis", huokaisin ääneen. Tamma todella oli nätti. "Ja tuo valkoisempi neiti on Ninian Nuala." Sekin oli ihana, todella pitkät vuohiskarvat ja tuuhea harjakin vain hulmusi tamman laukatessa tarhassaan.

Tutkittuamme tammojen kunnon, allekirjoitimme myyntipaperit ja niin tammat olivat meidän. Nuala oli juuri muutama päivä sitten täyttänyt 7 vuotta ja Sinéadilla olisi synttärit parin kuukauden päästä. Tammat ovat asuneet koko ikänsä kasvattajallaan ja kisanneet yhdessä valjakkoajossa nelivuotiaasta saakka. Molemmat taitavat vaativan-tason valjakkoa, joten näistä saisimme taas yhden parivaljakon sille tasolle.

15.04.2012

Kiertelimme siskoni kanssa markkinoilla katsellen toistaan huonokuntoisempia irlannincobeja. Emme vaan millään voineet ymmärtää miten ihmiset kehtasivat tuoda hevosensa myyntiin sen näköisenä. Ihmeen hyvin hevosia silti meni kaupaksi, koska taas yhtä hintelää hevosta talutettiin uuden omistajansa luokse. Kyllähän me molemmat tiesimme, että ainakin osa hevosista joutuisi suoraan lihoiksi, mutta entä ne, jotka ovat vain luuta ja nahkaa. En edes halunnut kuvitella, mitä niille kävisi. Olisimme halunneet viedä vaikka kaikki hevoset kotiimme, antaa niille ruokaa ja rakastavan kodin, mutta valitettavasti meillä ei ole varaa sellaiseen.

Hetken päästä löysin tieni erään valkovoitoisen tamman luokse. Se tuli heti luokseni tervehtimään pehmeällä pään pukkaisulla. "Heipä hei, kaunokainen", tervehdin mustankirjavaa hevosta. "Tästä hieno valjakkohevonen, vain neljäsataa euroa", hevonen myyjä sanoi englanniksi. Valjakkohevonen, sepäs sattuikin sopivasti. niitähän täällä ollaan etsimässä. Eikä tamma ole edes pahassa kunnossa ja se on virkeä sekä ystävällinen. "Ja vain kaksisataa lisää, niin saat sille parivaljakon!" Myyjä jatkoi ja tuplasi mielenkiintoni. Olemme siskoni kanssa pitkään etsineet parivaljakkoa, koska niiden kanssa on mielenkiintoista työskennellä eikä meillä ollut niitä vielä kovin montaa.

En ollut edes huomannut saman aitauksen nurkassa seisovaa toista tammaa, jolla oli paljon enemmän mustaa väriä kuin kaverillaan. Myyjä selitti innoissaan tammojen työskennelleen jo useamman vuoden yhdessä, menestyenkin ihan kivasti. Kulmauksessa seisova tamma vain nökötti paikallaan, elämäänsä selkeästi kyllästyneenä. Myyjä huomasi katseeni ja kiirehti sanomaan, että Quintella-tamma oli vastikään menettänyt varsansa ja oli siksi allapäin. Se kuulemma piristyisi kyllä heti, kun pääsisi takaisin töihin.

Olin hieman epäileväinen, varsinkin jos tamma oli vasta menettänyt varsansa. Miksi varsa menehtyi, onko tamma sairas, onko siitä enää mihinkään? Tällaiset kysymykset pyöri mielessäni, mutta sanoin myyjälle silti miettiväni asiaa. Lähdin etsimään siskoani, koska halusin kysyä hänen mielipidettään asiaan. En löytänyt häntä vaikka kuinka etsin eikä hän vastannut puhelimeenkaan. Palasin kaksikon tarhalle ja katselin niitä. Kysyin myyjältä saanko mennä katsomaan Quintellaa ja hän myöntyi hetken emmittyään.

"Hei tyttö", tervehdin mustavalkoista tammaa. Ei reagointia, joten toistin tervehdyksen. Toinen korva liikahti jo hieman, joten lähestyin entisestään. Toinen tamma tuli luokseni, jolloin myös mustempi neiti heräsi hieman. "No niin, ollaanhan sitä hereillä", sanoin silittäessäni valkoisempaa neitiä. Jatkoin eteenpäin alakuloisemman neidin luokse, joka jo nosti päätään. Tulin tamman vierelle ja silitin sen kaulaa. "Mitäs sanot, lähtisitkö sinä minun kanssani Breandaniin?" Tamma ei arkaillut, mutta ei se myöskään osoittanut paljon kiinnostustakaan minua kohtaan. Kyllä se silti kuunteli, korvat ainakin liikkuivat siihen malliin.

"Viisisataa", sanoin myyjälle. Hän pudisti päätään ja toisti hintansa: "Kuusisataa, hieno parivaljakko!" "Ei, katso nyt tätä toista. Se on todella alakuloinen enkä voi edes olla varma tuleeko siitä enää mitään. Viisisataa on viimeinen tarjoukseni." Olen varma, ettei myyjä ole saanut yhtäkään tarjousta koko päivänä ja hän todella halusi hevosista eroon, joten sain kaksi irlannincobtammaa todella pilkkahintaan. Nyt voin vain toivoa, että molemmista kehkeytyy hienot valjakkohevoset, koska viisisataa on silti iso hinta maksettavaksi turhasta.

08.04.2012

Kane Isibéal ei varmaankaan ollut kovin tyytyväinen 8-vuotispäivänään saamastaan syntymäpäivälahjasta, joka nimittäin oli pitkä junamatka uuteen kotiin. Ei matka sentään ihan kamala ollut, olihan tammalla mukanaan sen pitkäaikainen hyvä ystävä ja velipuoli Kane Brennan. Hevosilla oli edessään vielä muutama yhteinen parivaljakkokilpailu, ennen kuin Brennan matkustaisi takaisin kasvattajalleen, jonka kautta Bella ostettiin Breandaniin.

Alunperin olin ostamassa juuri Bellan puoliveljeä ja tarjosinkin siitä reilummin kuin olisi ollut kannattavaa, mutta kasvattaja ei suostunut luopumaan hevosesta, joka oli yksi hänen parhaista kasvateistaan ja siittolansa oreista. Olenkin hyvin tyytyväinen, että sain Bellan, varsinkin kun sekin oli ihan sattuman kauppaa: Tammahan ei ollut enää kasvattajansa omistuksessa sen tullessa minulle, vaan naapuritallissa lasten ratsuna, minkä lisäksi tamma kilpaili kasvattajansa toimesta myös valjakkoajossa.

Lapset kuitenkin kasvoivat ja kehittyivät taitavammiksi ratsastajiksi kuin mitä Bella pystyi ratsuna tarjoamaan, joten tamma oli myytävä, jotta nuoret saisivat paremman ratsun itselleen. Tällöin omistaja otti yhteyttä kasvattajaan, jolle itse olin pari viikkoa aikaisemmin tehnyt tarjouksen Bellan puoliveljestä Kane Brennanista. Molempien isä oli menestynyt valjakkohevonen Kane Lonán, mikä oli yksi syy kiinnostuksestani Brennaniin. Kasvattaja onnekseni muisti minut ja tarjoukseni ja otti vuorostaan yhteyttä minuun ja kertoi Bellasta: Tammasta, joka on toiminut rauhallisena ratsuna lapsille, kilpaillut vaativan tason valjakkoajossa ja jolta varmasti löytyy rahkeita vaikeankin tason luokkiin pienellä lisäkoulutuksella. Ja niin Bella-tamma sai synttärilahjakseen pitkän junamatkan velipuolensa kanssa Breandaniin.

05.04.2012

Raghnallin piti tulla Breandaniin jo maaliskuun puolessa välissä, mutta silloisen omistajan Gilroy Ahearnin talliin pääsi yllättäen iskemään hevosinfluessa. Kukaan ei vieläkään tiedä varmasti, mistä tauti oli tullut, koska yksikään nelijalkaisista ei ollut käynyt maastolenkkejä pidemmällä. Se oli siis mitä luultavimmin tullut jonkun vierailijan kautta ja onneksi siitä päästiin eroon hyvin nopeasti eikä se edes aiheuttanut oireita kuin kolmelle hevosesta tallin 24 asukkaasta.

Nalle oli yksi sairastuneista, koska sen rokotuksen aika olisi ollut vain viikon päästä taudin iskemisen jälkeen. Nyt ori on kuitenkin rokotettu ja täysin terve, minkä ansiosta se pääsi vaihtamaan kotitalliaan. Nalle tuli Ruotsista, jonne se oli ostettu ihan pienenä varsana Isosta-Britanniasta. Herra Ahearn oli kouluttanut ja kisannut orin vaikean tason valjakkoajoon asti ja siksi edelleen hieman ihmettelen, miksi omistaja luopui orista. Varmaankin rahaongelmia tai muuta vastaavaa, josta ei tietenkään haluta kenellekään kertoa.

Oli miten oli, nyt Nalle asuu meillä ja pääsee aloittamaan valjakkotreenit minun kanssa. Gilroy Ahearn oli kertonut, että Nallesta on myös parivaljakkoon, vaikkakin siinä ei kannata aloittaa heti vaikealta tasolta. "Sopivan parin kanssa vaativa varmasti luonnistuu hyvin, vaikka halutessaan voi tietenkin aloittaa ihan noviisista", muistan hänen kertoneen jutellessamme puhelimessa orin kyvyistä. Nyt meidän pitääkin etsiä orille sopiva kumppani.

20.03.2012

Tänään harjoittelimme ensimmäistä kertaa Delman ja Hanin kanssa, joista tuli sydänystäviä ensi hetkestä lähtien. Pari viikkoa sitten ostettu Delma oli siis mahtava löydös, koska sen kisakokemus valjakkoajosta yksin ja parin kanssa sopi hyvin yhteen Hanin kokemattomuuteen. Emme tehneet kovin paljon, valjastimme vain molemmat vierekkäin ja laitoimme ne kävelemään eteenpäin ilman kärryjä vielä. Delma oli jo niin tottunut tähän työhön, koska ei ollut sen ensimmäinen kerta opettaa aloittelijaa. Hani ei tainnut edes huomata mitä teki tai sitten se vain oli luonnonlahjakkuus, koska tammoilla ei ollut mitään vaikeuksia työn suorittamisen kanssa.

Koska ensimmäinen harjoitus meni niin hyvin, päätimme laittaa tammat suoraan kärryjen eteen. Peruutimme molemmat lähelle kärryjä ja kiinnitimme ne niihin. Hani ihmetteli asiaa hieman, koska joutui nyt paljon lähemmäksi toveriaan. Pian tamma kuitenkin rauhoittui, koska huomasi ettei sille käy kuinkaan. Patistin parivaljakon eteenpäin, jolloin Hani pisti hieman hanttiin. Delma kuitenkin jatkoi eteenpäin, joten toinen tamma ei voinut muuta kuin seurata perässä. Koska Hani ei saanut mitään hepulia, ei minunkaan tarvinnut pysäyttyy hevosia. Saatoimme siis jatkaa rauhalliseen tahtiin eteenpäin, kunnes lopulta käskin hevoset seisahtumaan.

Olin todella tyytyväinen tammojen suoritukseen, minkä ansiosta Hanikin sai kauan kaipaamansa herkun. "Saat olla todella ylpeä itsestäsi", kehuin Hania, "Ja sinä myös, Delma." Taputtelin tammoja, jotka molemmat mutustivat tyytyväisenä omenaviipalettaan. Riisuin hevosilta valjaat pois ja talutin ne yhdessä tarhaan, jossa ne sai viettää loppupäivän miten halusivat.

11.03.2012

Rórdán Casey aka Rori saapui tänään Breandaniin. Matka sujui hyvin ja ori oli hyvin pirteä, kun pääsi ulos trailerista. Se tepasteli hetken paikallaan, kun sai vihdoin tukevaa maata jalkojensa alle. Sitten Rori rauhoittui taluttajansa vierelle ja katseli ympärilleen kävellessään tarhaansa kohti. Päästyään vapaaksi ori ravasi hetken, kunnes huomasi päiväheinäkasan odottavan syöjää. "Sillä ei kyllä kauan mennyt tottua uuteen kotiin", Luciana sanoi, kun ruunikonkirjava irlannincob mutusteli ruokaansa. "Ei mennyt ei ja hyvä niin, se ei ole hetkeen meinaan syönyt mitään. Matkalla se kuulemma joi vain vettä, ei suostunut ottaa edes lempiherkkuaan porkkanaa", sanoin.

07.03.2012

Finn Gypsy Cobista löysimme kaksi meille sopivaa irlannincobia ja niistä ensimmäinen oli Tadghán Finn. Hannuksi kutsuttu ori on suloinen rautiaankirjava herra, jonka valjakkotaidot on jo vaativalla tasolla. Kasvattaja kertoi, että siitä saisi pienellä lisäkoulutuksella ja lisäkokemuksella vielä hieno vaikean tason kisahevosen, joten meidän oli ihan pakko saada tämä herra Breandaniin. Tutustuimme pariin muuhunkin oriin, mutta yksikään ei oikein iskenyt niin kuin Hannu.

Toinen mukaan lähtenyt tapaus oli Damhnait Finn eli Hani. Sillä on erikoisen värinen pää ja kaksi herasilmää, mitkä ei tietenkään olleet syy ostoon. Olimme nimittäin etsineet jo pidemmän aikaa korkeampaa irlannincobtammaa, koska tällä hetkellä meillä ei ollut yhtäkään A-sektion tammaa Rorille. Onneksemme Hani oli myös varsin kiltti luonteeltaan ja ainoa pahekin koski vain herkkuja. Niinpä tämä aloitteleva valjakkotamma lähti Hannun kanssa meidän matkaan.

29.02.2012

Liini saapui karkauspäivänä Breandaniin ja sai kunnian olla tallin ensimmäinen tamma-asukas. Väriltään Liini oli hieman erikoisempi: mustankirjavankimo. Saammekin jännittää, josko tamma muuttuu ihan valkoiseksi vanhemmiten. Liini asteli rauhallisesti ulos kuljetusautosta ja hörähti pehmeästi tervehdykseksi sen katsojajoukolle: toinen omistaja Ailís, hoitajat Ciara ja Séan sekä kengittäjämme Nolan Doylekin sattui olemaan pihalla, kun ajoin trailerin kanssa pihaan.

Annoin halukkaiden silitellä tammaa hetken aikaa, kunnes sanoin heille: "No niin, eiköhän me keretä tutustua Liiniin enemmän myöhemminkin ja päästetään tamma nyt kunnolla jaloittelemaan." Muut höpisivät jotain, että olin ihan oikeassa, mutta kun tamma oli niin nätti ja rauhallinen. Lopulta he kuitenkin malttoivat lähteä jatkamaan töitään ja minä pääsin taluttamaan neidin tarhaansa. Jaloittelua tamma heti alkoikin tehdä: Ensin se käveli hetken matkaa, sitten nosti ravin ja lopulta otti pienen laukkaspurtinkin. Sen jälkeen se jäi hamuilemaan hieman latistunutta ruohoa, joka näytti silti maistuvan hyvin.

27.02.2012

Löysin paikallisesta lehdestä myynti-ilmoituksen irlannincobtammasta, joka myydään ajanpuutteen vuoksi. Blánaid Aislinn -niminen tamma oli toiminut harrasteratsuna, jonka kanssa käytiin välillä myös seurakisoissa. Sillä oli muutamia hyviäkin sijoituksia koulusta sekä yksi kakkossijoitus esteiltä, joten ei mikään huono kisahevonen. Itse olin kuitenkin valjakkohevosten perään ja koska myytäviä irlannincobeja ei ihmeen syystä ihan joka päivä vastaan tule, ajattelin kokeilla onneani.

Soitin myyjälle heti ja kysyin suoraan minkälaiset mahdollisuudet Liinillä olisi. Omistaja KarvaHaamu kertoi, että tammasta on myös siihen ja sen isäkin sattui olemaan menestyksekäs vaikean tason valjakkohevonen. Isän puolelta löytyy pari muutakin valjakossa kisannutta hevosta, joten lisäkoulutuksella tammasta saa varmasti kelpo hevonen valjakkoajoonkin. Parivaljakkoon Liinistä ei kuitenkaan kuulemma olisi, mutta se ei onneksi ollut mikään este.

Juttelimme vielä hetken aikaa ja kyselin niitä näitä tammasta muuten. Liini asui eri maassa, joten emme päässeet ihan heti sitä katsomaan. Sovimme, että tulisimme viikon päästä, jollemme ilmoittaisi muuta. Lopetettuani puhelin menin heti kertomaan siskolleni meidän toivottavasti ensimmäisestä tamma-asukkaasta.